Ryhmä	Seksinovellit
Otsikko	Helminauha jatkuu...
Laatija	Ada B.
Julkaistu	26.01.2002 20:17:00
Teksti	"Shhh, ei sanaakaan", vaati matala ääni hänen korvansa juuressa. Huone johon hänet raahattiin oli tyhjä, lukuun ottamatta muutamaa mattoa kivilattialla ja matalaa pöytää jolla lojui pelikortteja, öljylamppu sekä puinen rasia. Huudot ja juoksu askeleet ohittivat talon ja vaimenivat. Mutta miten hänen nyt kävisi? "Päästän nyt irti jos lupaat ettet huuda tai yritä karata. Ulkona et ainakaan ole turvassa." Hänen vangitsijansa puhui virheetöntä englantia mutta sen korostus oli paikallinen. Nainen nyökytteli päätään. Suuta peittävä käsi irrotti otteensa, mutta käsi vyötäisillä vain hellitti aavistuksen. "Pyydän, päästäkää minut." "Päästänkin, mutta älkää juosko yksin ulos se ei olisi viisasta." Ja tännekö jääminen oli? hän mietti, mutta tiesi miehen puhuvan järkeä. Ote hellitti kokonaan ja hän kääntyi katsomaan kenen armoille oli joutunut. Mies oli nuori ja jäntevä, tummaihoinen. Mustat silmät katsoivat häneen, niissä ei näkynyt näkynyt samaa katsetta jonka hän oli tavoittanut kujan pielissä seisovilla miehillä. Lyhyt parta teki hänet vanhemman näköiseksi, mutta luultavasti mies oli vasta kolmenkymmenen puolivälissä. Hän oli pukeutunut samanlaiseen kaapuun kuin useimmat muutkin mutta hänen hiuksensa olivat pitkät; kuin mustaa silkkiä; pehmeät ja kiiltävät. "Mitä te aiotte tehdä minulle?" nainen kysyi. "Saatan teidät hotelliinne", mies vastasi kuin asia olisi itsestään selvä. Nainen ei voinut uskoa sitä todeksi. Eikö tämä muka aikonaut käydä häneen käsiksi, tehdä väkivaltaa. Hän muisteli tarinoita joita oli kuullut hävinneistä nuorista läänsimaalaisnaisita; myyty prostituoiduiksi. Ja mies jonka tapaa oopiumluolassa, punaisten lyhtyjen alueella ei voinut olla kovin luotettava, vai voiko. Tämän asenteessa ei ollut mitään hyökkäävää ja englanti virheetöntä, luultavasti opiskellut ulkomailla, nainen mietti. "Sinun ei ole turvallista lähteä vielä", mies puhui, "tule, istu alas ja lepää hetki. Sitten vien sinut takaisin hotelliin." Mitä muutakaan hän olisi voinut tehdä kuin luottaa tämän sanaan? Mies johdatti hänet sisään läpi mustalla verholla suljetun oviaukon huneeseen jossa paistoi pehmeänä punerva valo. Lattioille oli levitetty mattoja, sekä tyynyjä joita vasten huoneessa makaava kolme vanhaa miestä lojuivat. Huone oli tulvillaan oopiumin rikasta tuoksua, yksi miehistä oli nukahtanut mutta kaksi muuta keskustelivat raukean oloisina. Toinen vei suuhun pitkä vartisen piipun ja veti sen höyryjä sisään. Mies johdatti hänet etäisimpään nurkaan ja odotti kunnes hän oli istunut kultalangoin kuvioidulle tyynylle. Hän katseli ympärilleen, mies ei puhunut sanaakaan, katsoi vain naista hiljaa. Miehen läsnä olo oli voimakas ja raskaan unettava sulauten huoneen tunnelmaan. Hän oli asettunut puolimakaavaan asentoon nojaten kyynerpäätään muhkeaan tyynyyn. Nainen istui suorassa mutta aalkoi rentoutua huoneen savuisessa lämmössä. Jostain ilmestyi vanha nainen joka toi pitkävartisen piipun miehen käteen ja pudotti jotain sen pyöreään päähän. Mies ojensi piippua. "Minun ei pitäisi", nainen kuiskasi mutta hetken ja huoneen omituinen irrallisuus ajasta, hänen maailmastaan sekä takaa-ajajien tuottama säikähdys ja pimeydestä häneen tarttuneet kädet vaikuttivat häneen uudella tavalla. Miksei, niin miksei... Uuden kokeminen ja siihen sisältyvän vaaran väreily hänen ihollaan kutkuttivat viettelevästi. Hän tarttui piippuun. "Mitä minä teen?" hän ei ollut aikaisemmin kokeillut oopiumia, mutta oli kuullut puhuttavan sen ihanasta, unenomaisesta maailmasta. Hän tahtoi tietää. "Vedä savua sisään hengityksesi mukana, pidätä sitä hetki ja päästä se sitten hitaasti ulos" Nainen teki näin. Kun savu hän antoi savun karata sieraintensa kautta ja avonaisten huultensa raosta hän vajosi alas tyynylle, tyynyn läpi pehmeään pilveen. Hänen ympärillään oli huumaavia tuoksuja; jasmiinia, ambraa, myskiä. Hänen suussaan maistui myöskin jokin tuoksuva ja taivaallisen makuinen juoma; sen oli oltava ambrosiaa, sillä mikään -ei edes kreikkalaisten jumalien juoma- voinut olla parempaa. Tämän oli oltava sitä. Se maistui joka solussa, herätti aistit. Punertavan pilven läpi hän näki mustatukkaisen miehen alastoman ruumiin kohottautuvan häntä kohti. Kuinka kaunis ruumis se olikaan; kuin pehmeää pronssia. Egyptiläinen jumala. Hän sulki silmänsä. Kädet riisuivat sandaalit pois jaloista hyväillen pikiä sääriä. Väljän puuvilla mekon nappeja avattiin, sen alta paljastettiin rinnat, pienet; miehen käteen sopivat, kuin tytöllä. Hän matkusti kauemmas pilvensä sisällä, mies mukanaan. Varjot leikkivät muodostaen kuvioita pilven harsopintaan; tanssivia vartaloita, suutelevia huulia, fallos... Hän makasi alasti, etäisesti hän pystyi tuntemaan maton kudoksen ihoaan vasten. Hänen säärensä raottuivat...Ei, vaan joku levitti niitä. Miehen mustat silmät laskeutuivat, katsoivat häneen ohi vatsan laakson, yli rintojen hiekka dyynin. Sormi luiskahti sisään raottuneiden häpyhuulten välistä. Miehen katse ei hellittänyt hänen silmistään. Niin kauniit silmät, niin syvät ja mustat. Naisen selkä taipui kaarelle, painautui vasten sormea. Mutta se vetäytyi ulos aivan liian nopeasti. Ei vielä, ei vielä... ei taas, hän tahtoi sanoa mutta sanat kuuluivat johonkin toiseen maailmaan. Johonkin missä hän jäi aina vaille jotain... Ajatus hajosi, hävisi pilven hattaraan. Miehen kasvot olivat nyt hänen lähellään, yläpuolella, sivulla. Hän ojensi kätensä koskettamaan tummaa ihoa. Rinta oli karkean mustan karvan peitossa. Hän antoi kätensä valua alas vatsalle. Miehen kalu seisoi pystyssä, paisuneen. Nainen kosketti sitä, kietoi sormensa sen ympärille. Kuinka sen pinta olikaan sileä; niin pehmeä ja kova samaan aikaan. Hän tahtoi maistaa sitä, oli aina tahtonut, mutta joku oli estänyt -sanonut ettei tahtonut hänen tekevän sitä. Jostain kuului huokailua, hänen huulensa olivat painuneet terskan ympärille. Nainen tunsi sormet hiuksissaan. Siitin ei mahtunut kokonaan hänen suuhunsa mutta antoi sen liikkua sen sisällä. Hän hyväili miehen kiinteitä pakaroita. Mies oli puoliksi kumartunut sivulta hänen ylleen, hän makasi edelleenkin tyynyllä. Mies vapisi. Nainen veti miestä lähemmäs, tämä asettui hajareisin hänen kasvojensa eteen. Miehen elin näytti tummemmalta, siitä erottui verisuoni. Naisen kieli lipoi, leikitteli. Hänen teki mieli purra, hän aikoi purra mutta juuri silloin mies vetäytyi. Ei, ei nyt. Hän tahtoi palan, hän halusi syödä kalun ja tukehtua siihen. Hänen oli nälkä. Punainen pilvi muuttui oranssiksi, siellä täällä leihui irrallisia falloksia, mutta juuri kun ne olivat koskettamaisillaan hänen huuliaan ne hajosivat ja imeytyivät pilveen. Mies pureskeli hänen rintojaan, se teki kipeää, ihanasti. Kaikki oli taivaallista, oopiumi tuoksui ja virtasi hänen suonissaan kaikkialle, joka soluun. Mies nuoli hänen vatsaansa, hänen kylkiään kuin eläin. Vahvat käsivarret painoivat reisiä sivuille, kohti lattiaa. Kieli lipoi naisen jalkoväliä anuksesta häpyhuulien saumaan. hänen verensä kohisi korvissa, ihon pinta väreili. Kieli tunkeutui häen sisäänsä, pyöri ja hankasi. Sitten se taas nuoli vaalenpunaista herkkää lihaa, mies puraisi naisen klitorista. Kuului kiljahdus, toisesta huoneestako? Ei, kuulosti hänen omalta ääneltään. Hän kurotti päätään tyynyltä ja näki ruskeat karvaiset kädet jotka pitivät hänen reitensä avoinna, ääriasennosaa. Mustien hiusten peittämä pää kohoili hänen jalkojensa välissä. Hänen oli vaikea hengittää, tuntui hyvältä; uskomattomalta. Aivan erilaiselta kuin... kuin kenen kanssa? Hänen oli vaikea muistaa, hahmo oli epäselvä, kalpea. Nainen tunsi väreilyä, sykettä joka levisi hänen koko ruumiiseensa miehen kielen alta. Tuntui kui hän olisi syöksynyt ulos pilvestään valoon joka sokaisi. Hän vaikersin, tunsi putoavansa alas, alas oranssin pilven harsoihin. Mies käski häntä, mutta sanat katosivat tajunnasta. Hetken hän näki pimeyttä jota pilkkoi valo kiilat, sitten hän oli taas pehmeän usvan sisällä. Mutta jokin oli muuttunut. Hän tuijotti maton ikuisesti jatkuvaan kukkakuvioon. Köynnös köynnökseltä se versoi uusia kukkia joka suuntaan. Hän nojasi käsivarsiinsa. Kontallaan kuin lapsi, nelinkontin kuin eläin, nainen mietti. Takaa päin sormet koskettivat hänen vatsaansa, kaivautuivat huulten halkioihin levittäen hänen sisältään pulppuavaa kosteutta. Kova sormi kaivautui häneen. Sormi oli tiukan lihan puristuksessa hänen peräaukossaan. Niin kiellettyä, niin erilaista. Mieheni ei ikinä... Sormi vetäytyi pois kuten aikaisemminkin, mutta nyt nainen täyttyi miehen kalusta joka painui pohjaan kuumaan onkaloon. Miehen kädet ohjailivat hänen lantionsa liikkeitä, kädet tarttuivat vaaleisiin kiharoihin; puristuen nyrkkiin. Hänen päänsä nykäistii pystyy; enää ei näkynyt maton kuvioita, ei loputonta kukkamerta. Toinen käsi painoi lantiota kiihtyvässä tahdissa vasten omaansa. Sama syke alkoi voimistua naisen sisällä ja laajeni, tällä kertaa pehmeämmin kuin edellisellä kerralla. Mies veti siittimen ulos hänestä kun tunsi naisen vaginan alkavan supistella. Tämä tuntui naisesta siltä kuin happi olisi yht'äkkiä loppunut ja keuhkot haukkoivat henkeä turhaan. Hän oli lyyhistymäisillään, mutta miehen ote piti hänen lantionsa ylhäällä vaikka yläruumis lysähti lattialla. Mies työnsi kalunsa hänen peräaukkoonsa. Tiukan lihan väkivaltainen laajennus tuotti naiselle tuskaa, mutta oopium muutti kaiken nautinnoksi. Syvemmälle ja syvemmälle mies työntyi häneen tavalla jonka hän jostain syystä koki eläimelliseksi, alentavaksi. Mutta hän nautti. Kivusta, miehen hiestä, etäisistä vanhoista miehen kasvoista jotka piirtyivät sumun läpi, kalusta joka purskotti sisältönsä hänen sisäänsä. Pilven rikkoi kuuma tuulen hengähdys joka vei hänen tajuntansa mennessään. Unet joita hän näki olivat sekavia, täynnä varjoja, parittelevia härkiä ja apinoita, tanssiva nainen, tämän mustat silmät. Ohimenevän hetken ajan hän näki kuvajaisensa peilistä, tanssivan naisen rajaavan silmiään mustalla värillä. Näiden kuvien läpi hän tunsi kolotusta jalkojensa välissä. Hänen oli ensin tukahduttavan kuuma, sitten seuraavassa hetkessä vilun väreet kulkivat läpi hänen ruumiinsa. Hänen suunsa oli kuiva, kuin täynnä aavikon hiekkaa. Hän heräsi. Ensin näkyi vain harmaata, sitten alkoi erottuva sinistä ja vihreää. Huone jossa hän oli alkoi muotoutua hitaasti. Hänet oli kääritty johonkin pehmeään ja lämpimään. Sängyllä jolla hän lepäsi istui mies pukeutuneena länsimaalaisiin vaatteisiin. Vaaleat housut, saman sävyinen paita. Mutta jokin kuvassa poikkesi totutusta: Mustat hiukset olkapäillä, mustat silmät, parta. Pronssin värinen iho. Mies punervan pilven sisältä. Hän oli sytyttänyt huoneessa olevalle kirjoituspäydälle asetetun lampun ja sen valossa nainen näki hänen savukkeestaan nousevan harmaan kiemuran. "Tämä ei ole oikea hotelli", nainen sanoi muistaen aikaisemman keskustelun tyhjässä huoneessa. "Lupasit viedä minut mieheni luo." Mies katsoi häntä, ja tumppasi tupakan kädessään pitelemäänsä tuhkakuppiin. Hän ei ollut huomannut sitä miehellä. "Odotin että heräät", hän sanoi. Sitten mies nousi ja asetti messinkisen tuhkakupin toiselle yöpöydälle, käveli sängyn viertä pitkin ja pysähtyi pyykäistäkseen naisen hiukset tämän silmiltä. "Minne sinä menet?" nainen kysyi kun mies aukaisi huoneen ainoan oven, kuin poistuakseen sen harmaasta vankilasta. "Minä tulen takaisin, odota. Sinun ei ole turvallista lähteä yksin. Et tiedä minne menisit." Ovi sulkeutui hänen perässään. Nainen nousi istumaan sängyn reunalle. Hän odotti. Kun öljylamppu sammui hän koetti nukahtaa uudestaan muttei kyennyt. Hän nousi uudestaan istumaan, nousi, antoi ympärilleen kiedotun shaalin pudota ja tarkasteli itseään peilistä. Nyt hän muisti aviomiehensä. Helmet hänen kaulassaan muistuttivat läsnäolollaan. Aamun ensi säteet alkoivat voimistua, mutta vielä oli aikaista. Ehkä viisi tai kuusi aamulla. Egyptiläinen palasi mukanaan hänen vaalea mekkonsa, matalat sandaalit jotka eivät olleet hänen mutta sopivat kyllä jalkaan. Myös naisen vaalea nahkainen laukku oli miehen kädessä ja tämä asetti ne sängylle. Hän pukeutui hiljaisuudessa, mies katseli ulos ikkunasta. Kun hän oli valmis he poistuivat hotellista jonka ulkopuolella heitä odotti kolhiintunut auton rötiskö joka ajoi heidät hotelliin jossa hänen aviomiehensä odotti. Vaalea hoikka mies juoksi häntä vastaan hotellin aulasta. "Kultaseni, oletko kunnossa? Huolestuin niin kun kuulin." Nainen ei ymmärtänyt. "Kun hotellin varajohtaja soitti että olit pyörtynyt basaarilla ja sinut oli viety sairaalaan kirosin herkkää vatsaani kun olin itse koko eilisen vuoteen omana." Hän jatkoi katsoen naisen vierellä seisovaan egyptiläiseen ja tarttui tätä kädestä. "Olen niin kiitollinen teille kun ilmoititte." Nainen vilkaisi tummaan mieheen joka siirsi katseensa laukkuun jota hän puristi rintaansa vasten. Passi. Niipä tietenkin. Mies oli löytänyt passin hänen laukustaan ja saanut hänen henkilöllisyytensä selville ja sitä kautta sen missä hotellissa hän asui. "Se oli velvollisuuteni", vastasi hän koruttomasti naisen aviomiehelle. Vaalea mies tarttui häntä vyötäisiltä ja johdatti hänet sisään hotelliin, kertoen miten onnellinen oli kun hän oli palannut takaisin ja oli kunnossa. Pitäisiköhän heidän lähteä jo aikaisemmin? Kuumuus kun ei tuntunut sopivan naiselle ollenkaan ja hän tahtoi vain parasta vaimolleen. "Onneksi helminauhasi on tallessa, eikä ketään sairaalassa vienyt sitä -tietäähän nämä ihmiset täällä. Olisi ollut hyvin ikävää menettää se. Se on kuin merkki siitä että kuulut nyt aviomiehesi sukuuni..." Nainen katsahti olkansa taakse ja näki egyptiläisen seisovan kädet selkänsä takana, tuijottavan heidän loittonevia ruumiitaan.

Klikkaa ylös