Ryhmä	Seksinovellit
Otsikko	Helminauha
Laatija	Ada B.
Julkaistu	26.01.2002 10:48:00
Teksti	Nainen seisoi yksin pimeässä huoneessa. Hän oli kietoutunut mustaan kashmir -villaiseen shaaliin. Hän tuijotti pimeyteen, ajatuksiinsa vajonneena. Huoneesta saattoi erottaa halvan hotellin kapean parisängyn jonka peite oli kauhtunut ja sen geometriset kasviaiheet oli tyylitelty sen kudokseen sinisin ja vihrein langoin tuoden mieleen arabialaiset matot ja moskeijoiden arabeskit. Huoneet seinät olivat joskus olleet vaalean siniset, nyt ne olivat vain tupakansavun harmaannuttamat, pimeydessä savun väriset. Huoneessa oli myöskin kirjoituspöytä jolla seisova öljylamppu oli palanut tunti sitten loppuun ja sen yläpuolelle oli ripustettu yksinkertainen, koruton peili. kirjoituspöydän puoleisella yöpöydällä lojui messinkinen tuhkakuppi, täynnä runtattuja tupakan natsoja. Aamun ensimmäiset säteet alkoivat heikosti virrata sisään sänkyä vastapäätä olevasti pieni ruutuisesta ikkunasta. Nainen nousi seisaalleen ja asettui peiliä kohden nähden kuvajaisensa. Vaaleat, ajan muodin mukaisesti leikatut vaaleat kiharat paljastivat siron kaulan. Kaunismuotoisen suuna, suoran pienen nenän kapeissa kasvoissa. Mutta hänen silmänsä. Ne tuntuivat kadonneet mustalla koh'lla rajattujen ääriviivojen sekaan. Hän muisti kuina kaunis tummasilmäinen egyptiläinen tanssijatar oli häntä neuvonut Kairon savuisessa kahvilassa: "Rajaa aina silmäsi, se antaa vaikutelman syvästä ja salaperäisestä naisen sielusta." Hän antoi shaalin valahtaa yltään, se paljasti hoikan gasellin vartalon; pienet rinnat, litteä vatsa, kauniisti kaartuva lantio, hoikat sääret. Niin erilainen kuin egyptiläis naisten uhkeat, mutta kiinteät kankaisiin verhotut muodot. Täällä hän oli ilhmeellinen kuin eksoottinen kukka. Nainen siirsi katseensa sääristään ylöss rinnoilleen, kaulan kohdalla hän pysähtyi. Hohtavan vaaleista helmistä punottu koru roikkui siinä kuin hirtto köysi. Lahja, ei vaan kahle. Siinä ei ollut lukkoa, se oli punottu hänen kaulaansa eräänä iltana, kaukana Kairon kuumasta hiekka pölystä. Ensimmäinen yö Kairossa oli kuin taikaa. Nainen ei välittänyt kuumuudesta tai jätteiden löyhkästä, hän oli vihdoinkin saapunut maahan jonka historia oli ehkä koko maailman hienoin. Hänen rinnallaan käveli mies, vaalea ja kalpea kuten hän itsekin. Ei kovin pitkä, mutta kuitenkin häntä pidempi. Vasta laivalla hän oli saanut tietää matkan päämäärän, se oli häälahja hänen aviomieheltään, kuten upea helminauha jota hän kantoi kaulassaan. "Huomenlahja vaimolleni", oli mies sanonut suudellen häntä poskelle. He kulkivat koko yön läpi katuja, pysähtyivät välillä syömään tai katsomaan vatsatanssijoiden aistikkaita esityksiä. He kiihottuivat katselusta niin että palasivat puolen yön jälkeen hotelliin, rakastelemaan. Mies oli hellä ja hänen kätensä liukuivat naisen iholla varoen. Suudelmat olivat täynnä rakkautta, mutta niiden kohtelias sävy alkoi kerätä epätoivoa naisen sisällä. Miehen kova siitin liikkui hänen sisällää liian varoen, liian hitaasti, kunnes hän supisteli emättimensä lihaksia rytmikkäästi niin että mies lopulta tuli. Asiat muuttuvat, hän ajatteli; olemme olleet yhdessä niin vähän aikaan, hän jännittää vielä minua. Ehkä uusi ympäristö vapauttaa hänet kotimaan muodollisesta ilmapiiristä. Vikko, toinenkin kului mutta mies säilytti kohteliaan ja kunnioittavan asenteen vaimoonsa niin päivällispöydässä kuin vuoteessakin. Nainen tunsi kuuman tunteen kiertelevän sisällään mutta se ei päässyt purkautumaan. Hän oli ärtyisä, mutta peitti sen huolellisesti. Sitten kolmannen viikon aamuna hänen miehensä valitti vatsakipua ja pahoitteli ettei voinut lähteä vaimonsa kanssa basaarille, jolle he olivat suunnitelleet yhdessä menevänsä. Nainen lähti yksin ja tunsi ihanaa vapautta saadessaa vaellella kojusta kojuun yksin, hän muisti tinkiä äänekkäästi ja laittoi nahkaisen laukkuunsa kaksi pientä patsasta; toinen esitti sfinksiä -tyypillinen turistien matkamuisto, mutta sen huolellisesti veistetty hahmo miellytti häntä. Toinen oli saviruukku johon oli kuvattu manalan kuningas Osirisriksen surma ja tämän vaimo Isis kokoamassa paloteltu ruumis, sekä heidän poikansa Horuksen synty, kaikkien faaraoiden kanta isä. Hän ihasteli mattojen upeaa kuosia, kyseli hintoja mutta päätti palata takaisin hotelliin sillä kauppiaat pyysivät niinkorkeita hintoja kun näkivät länsimaalaisen naisen ettei hänen kannattanut edes alkaa tinkiä. Parempi tulla takaisin mieheni kanssa, hän ajatteli. Hän poistui vahingossa toista tietä, sillä kojujen sokkeloinen järjestely oli saanut hänen päänsä pyörälle. Hän päätyi kujalle jonka savitalojen ikkunoihin oli vedetty verhot ja sisältä kuului naurua ja -ja rakastelun ääniä, nainen oli varma siitä. Ovi aukoissa seisoi mieheiä pitkissä kaavuissaan, joitkut heistä olivat kietoneet huiveja päänsä ympärille, jotkut olivat paljain päin. Mutta kaikilla oli sama rivo, ahne hymy. Hän oli eksynyt paikalliselle punaisten lyhtyjen alueelle. Häntä värisytti. Hän oli yksin, valkoinen nainen ilman saattajaa. Hän nopeutti askeleitaan, muttei liikaa jottei näyttäisi pelkoaa ja katsoi tiukasti eteenpäin. Hän antoi huutojen pyyhkiä ylitseen, kuuntelematta. äkkiä hän kuuli juoksu askeleita takaa, huutojen säestämänä. Paniikki vihlaisi häntä. Hän piiloutui aution näköisen talon oviaukkoon. Talossa oli pimeää, maalattia rahisi jalkojen alaa. Huudot lähestyivät. äkkiä hänen suutaan vasten painettiin käsi ja joku veti hänet vyötäisistä pidellen syvemmälle taloon, ylös portaita. Hän haistoi miehen hien, tupakan ja sairaalan hajun... Hän ajatteli veljeään valkeassa vuoteessa, sairaanhoitajaa työntämässä neulaa tämän ihon alle: Oopium. Hän oli astunut oopiumluolaan. Jatkuu...

Klikkaa ylös