Ryhmä	Seksinovellit
Otsikko	Panojuttu - Part 1
Laatija	X69X
Julkaistu	25.12.2001 23:53:00
Teksti	Tarina kuvaa sukupuoliseen kukoistukseen heräävää nuorta lempeä ja itse aktiakin maalaisidyllisessä ympäristössä. Ollessani teini-ikäinen menin serkkuni Heikin kanssa paikallisiin jortsuihin, jotka ovat kinkereitäkin kipakammat karkelot. Hänen kansalaiskoulutoverinsa, tosin ylemmältä luokalta, keskinkertainen oppilas mutta hyvä urheilemaan, varsinkin hiihtämään ja lyömään kyykkää, Ernesti nimeltään, oli häntä paikalle saapumaan toivonut. Heikki, joka oli ujonpuoleinen ja naissukupuolen suhteen täysin kokematon tunsi itsensä hieman vaivautuneeksi, mutta minä melkoisena viikseen vetäjänä ja sulokieppurina suostuttelin hänet lähtemään näihin Ernestin juhliin, joita hänellä oli tapana viettää täysikäisyytensä saavuttamisen kunniaksi kesäisin. Kun jortsuilta saapui, olin huolella valmistautunut. Olin pessyt, korjannut ja rasvannut maamiesseuran yhteisen kondomin ja taitellut sen huolella takataskuun. Ihmisen tulee olla varovainen ja vastuunsa tunteva. Lähdin ovesta toivottaen äidille ja isälle rauhallista elämän ehtoopuolta ja marssin suuliin hakemaan mopediani. Heikin oli tarkoitus olla noudettavissa postilaatikolta kello kuuden aikaan, minne hän silmät täynnä odotuksen hehkua olikin sovittuun aikaan onnikalla saapunut. Heikki hyppäsi mopedini istuimen takaosaan ja tunsin hänen pamppailevan miehisyytensä sarkahousujeni läpi. Tämä ei kuitenkaan minua eroottisesti elävöittänyt, sillä olinhan tunnetusti enemmän naisten perään. Ja Heikki on serkkukin. Minä käänsin kaasukahvaa ja suuntasin Jupiterin kohti työväentaloa, jonka Ernesti oli vuokrannut ojankaivuutuloillaan. Kun saavumme perille, olivat juhlat ylimmillään. Riemu oli revetä ja katossa, niin oli hauskaa ihmisillä. Soittamaankin oli hankittu paikallinen kuuluisuus, koko kansan rakastama Kulkeva Laulaja, joka hanurillaan ja sulosävelillään sai kuulijat hurmioon. Ekstaasi tuli sitten myöhemmin, jos nyt ylipäätään tullakseen oli. Ensin menimme buffettiin ja pistouvasimme toisillemme kahvit ja paakelsit gräämillä. Olin jo ovensuussa pannut merkille buffettia pitävän neitosen muhkeat elintarvikevarastot ja suuni alkoi tehdä makeaa niin että mahassa korvensi. Tyttö hymyili minulle kun vitsikkäästi, maailmanmiehen elkein nuolaisin kielelläni kulmakarvojani laskua maksaessani. Kontakti oli nyt saavutettu, ilman tanssin tahtiakaan. Heikki iski minulle silmää ja alkoi pälyillä hermostuneen oloisena tanssilattialla liikehtiviä pareja. Humppa alkoi soida. Kappale loppui ja Heikki seisoi paikallaan. Kukaan ei ollut häntä hakenut, mikä näiversi Heikin heikkoa itsetuntoa entisestään. Hän tunsi itsensä rumaksi ja hyljeksityksi. Kerrottuani hänelle, että naistenhaku on vasta myöhemmin, hän piristyi ilmiselvästi ja uskaltautui muutama kappale myöhemmin hakemaan pitkäaikaista ihastustaan, Osuuskaupan Elviä tanssimaan. Elvin mieleen oli kuitenkin enemmän Ernesti, tämä kun oli vähän kuin kylän prinssi. Ernesti, joka yhä oli vain keskinkertainen oppilas, oli kuitenkin varreltaan komea, kuin vaalea ebenpuu ja tunnettu hauskana seuramiehenä, jolta eivät jutut kesken loppuneet. Tästä hänen oli kiittäminen isäänsä, joka tuli jostain, tuli ja meni jonnekin, tulematta uudelleen, ainakaan Ernestin äidin kanssa. Elvi meni kuitenkin Heikin kanssa tanssilattialle, vilkuillen kuitenkin koko tanssin ajan Ernestiä. Ernesti oli ovenpielessä juttelemassa kirvesmies Ranisen pojan ja tämän veljen kanssa, ja hänkin välillä loi katseen Elviin päin, hymyn kareillessa suupielessään aina kun heidän katseensa kohtasivat. Heikkiä tämä luonnollisesti hieman hatutti, minkä minä tarkkana kaverina pistin merkille virvoitussuudaa juodessani. Kun kappale päättyi, oli ilmiselvää, että Heikin oli turha elätellä toiveita Elvin suhteen. Vaikka Heikki oli koko tanssin ajan retostellut isänsä manttaalien ja lypsävien määrällä, ei Elvi ollut sulanut Heikin lumovoiman edessä. Kauniisti tanssista kiittäen Elvi jätti Heikin suunnaten pikkulan puolelle meikkiään ehostamaan, myös rakossa tuntui olevan painetta. Palatessaan paviljongin puolelle, hän suuntasi puffettiin, jossa oli huomannut Ernestin tilaavan virvokkeita Ranisen poikien kanssa. Elvi marssi keimaillen ja lanteitaan syntisesti keinutellen – mikä tosin oli hieman hänen luonteensa vastaista – Ernestin eteen, loihti kasvoilleen lumovoimaisimman hymynsä peittäen taitavasti alahuulellaan hammasrivistöään, joka oli karieksen syövyttämä ja virkahti Ernestille: ”Lähtisitkö kanssani tanssimaan? Onhan nyt naistenhalu, siis haku tarkoitan”. Ernesti ei kahta kertaa miettinyt, sillä Elvi oli hänen mielestään lumoavan kaunis nuori neito, ja niin hän lähti tanssimaan. Minä en tätä jäänyt sen enempää katselemaan, sillä olin itsekin tanssimassa. Minua oli hakenut neito, jota en tuntenut lainkaan. Hänkään ei tuntenut minua, mutta tanssimme kuitenkin yhdessä. Kipakan humpan pyörteissä etumukseni osui kiihottavasti tanssikumppanini lantioon ja tunsin kuinka kangessa alkoi tuntua tykytystä. Hänkin huomasi tämän ja painautui yhä tiiviimmin vartalooni. Minä en kuitenkaan halunnut mennä tanssia pidemmälle, sillä olen kunnollinen ihminen eikä meitä oltu vihitty. Ernesti ja Elvi tanssivat monen monituista kappaletta yhdessä, silmät rakkaudesta leiskuen. Myös alkava hekuman tuli alkoi polttaa Ernestin lantiota ja hän kuiskasi Elville: ”Rakas, haluaisin yhtyä sinuun tänä yönä. Rakkauden tuli velloo sisälläni kuin valtameri ja vatsaa kivistää”. Elvin kasvoille nousi hämmennyksestä kertova puna. Hän ei osannut oikein vastata tähän kysymykseen, jos se nyt kysymys ylipäätään oli. Niin oli hän hämillään. Kuitenkin, aikansa venkoiltuaan hän suostui. Ernesti otti häntä kädestä ja he lähtivät kulkemaan kohti pikkulan takana sijaitsevaa metsikköä. Kesäillan lämpö hyväili heitä, kun he makasivat sammalmättäällä ja intohimoiset kädet vaelsivat kummankin vartalolla, kiihoittaen ja yllyttäen heitä syntiseen leikkiin. Ernestin housut lensivät jalasta kuin tuleentunut vilja puimurin elevaattorista traktorin rattaille. Eli aika rivakasti. Ernestin sormet liukuivat alemmaksi Elvin vartalolla. Yhä alemmas ja alemmas, kunnes hänen sormensa koskivat Elvin sammaleesta kostunutta polvea. He suutelivat kuin nuoret adonikset keskenään, Elvin hamutessa käteensä Ernestin perinpohjaisesti jäykistynyttä miehisyyden tuntomerkkiä. He olivat niin keskittyneet toisiinsa ja toistensa kiimasti kimmeltäviin vartaloihin, että eivät olleen lainkaan huomanneet, kuinka Heikki oli hämärän ja kovan kansantanhumusiinkin turvin hiipinyt heidän sivullaan olevan pensaan taakse ja katseli nyt rakastavaisia epätietoinen ilme kasvoillaan. Hän oli Elvien antamien rukkasten jälkeen vaipunut hetkeksi unholaan, mutta tullut sittemmin taas mieleen ja havainnut, kuinka Ernesti saatteli Elviä ulkohuoneen taakse. Heikki päätti mielessään, että jos hän kerran ei saa koskea, niin hän sitten ainakin ottaa itselleen oikeuden katsella nuorten leikkejä. Minä olin täysin tietämätön näistä tapahtumista ja tanssasin vaan. Elvi tunsi kuinka hänen hamettaan nostettiin ylemmäs ja alushousut laskettiin polveen. Ernesti teki sitten temput, nosti housunsa ja sytytti nortin, Elvin jäädessä makaamaan kosteaan sammalmattoon kiemurrellen ja voihkien orgasmin jälkimainingeissa. Tämä oli ollut hänen elämänsä ensimmäinen ja vähintäänkin paras orgasmi. Heikki katseli tätä kaikkea kummissaan ja tunsi jöpöttimessään outoa poltetta. Hänen teki mieli koskettaa sitä, mutta hän ei halunnut mennä sen pidemmälle. Saatuaan norttinsa poltettua, Ernesti oli saanut ämmästä tarpeekseen. Hän lähti kävelemään kohti sitä pensasta, jossa Heikki piilotteli erektoituneen peniksensä kanssa. Heikkiä pelotti, että jos Ernesti huomaa hänet ja hänen tilansa tilansa, hän saattaa saada oikein isän kädestä. Ernesti tuli suoraan pensasta kohti, käänsi sen oksia sivummalle ja sanoi Heikille: ”Kyllä minä sinut aikaisemmin jo huomasin, mutta en halunnut Elvin tietävän sinun piilottelevan pensaassa ja katselevan meitä”. Heikkiä heikotti. Ernestin tähtisilmät olivat saaneet hänet valtaansa. Ainoa mitä hän pystyi mielessään sanomaan, oli: ”ota minut rakas”, ja tämänkin hän sanoi ääneen. Ernesti meni hetkeksi hämilleen, mutta sitten hän ymmärsi, että oli aika astua viimeisen kynnyksen yli. Jatkuu...

Klikkaa ylös