Ryhmä	Seksinovellit
Otsikko	TAIVAS: osa 6/7
Laatija	Karv 8D
Julkaistu	19.10.2001 22:38:00
Teksti	Aamulla heräsin johonkin mitä en aluksi pystynyt määrittelemään. Aluksi luulin olevani kotona mutta pian tajusin, ettei koti ollut lähelläkään tätä paikkaa. Henkka nukkui omalla puolellaan tyytyväisen näköisenä pelkkään lakanaan kääriytyneenä. Katselin hetken aikaa nukkuvaa poikaa ja huomasin pienen hymyn nousevan hänen kasvoilleen vähän väliä. "Ilmeisesti hyviä uutisia Lontoosta vai näetkö vain unta?"kuiskasin hiljaa ja hämmästyksekseni Henkka alkoi puhua. "Johan, kaikki on hyvin kuhan te saatte sen jätkän sinne mistä puhuttiin. Muut hoituu varmaan rahalla…"Henkka puhui silmät edelleen kiinni. Tajusin hänen puhuvan unissaan, ennenkuin hän jatkoi: "Luota Emiliaan, se pysyy sun mukana. Jäikö Eric…"Henkka mutisi mutta loppu jäi epäselväksi. Luultavasti hän toisti sanoja, joita oli käyttänyt edellisillan puhelinkeskustelussa nukahtamiseni jälkeen. "Henkka kello on yheksän… pitäs lähtee syömään"sanoin haluamatta kuulla enempää. Tai halusin mutta tuntui, kuin olisin salakuunnellut häntä. Siniset silmät rävähtivät auki ja katse kertoi hänen olevan aivan jossain muualla, kuin Ateenassa. "Henkka sä puhuit unissas, haluisitsä kertoo…"kysyin silittäen hänen poskeaan. "Emmä muista enää. Johan soitti illalla…"hän mutisi unisena vastauksensa. Katselin hetken hiljaa Henkan ruskettuneita kasvoja tuntien siveyspoliisin pyrkivän taustalta ääneen. Päätin vaimentaa äänen jatkamalla aiheesta: "Siitä sä taisit puhuu. Kaikki kunnossa siellä?"kysyin hetken kuluttua ja vastaus yllätti minut täysin. "Pinnallisesti juu. Johan vaan pelkää aivan sairaasti, ku se joutuu hoitaa sen yhen sähläyksiä."Henkka paljasti enemmän kuin osasin odottaa. "Voidaanko me mitenkää auttaa… "kysyin peläten Henkan vastauksen olevan myöntävä. "Ei toistaseks, Johan hoitaa asiaa siellä… Ja pitää meitä tilanteen tasalla. "Henkka sanoi luottaen veljeensä. "Ooke, mä uskon… mutta mäkin haluan sitten tietää, ku oon mukana tässä jutussa."sanoin vakavana jo toistamiseen viikon sisällä. "Sä nukahdit eilen, ennenku mä ehin kertoo mitään. Mä lupaan kertoo heti tästä lähtien. Mutta nyt lähetään ulos ja unohdetaan koko juttu toistaseks…" Henkka sanoi hymyillen ja päätin uskoa häntä. "Kartta me tarvitaan… heti suihkun jälkeen. Tuutko mukaan?"ehdotin. "Tottakai tuun… Ei mua mikään voi pysäyttää"Henkka vastasi syöksyen suihkun puolelle. "No ei ollu tarkotuskaan…"sanoin ja painuin perään. Amme oli pieni mutta mahduimme kuitenkin molemmat istumaan. Vesi ei tahtonut lämmetä mutta kylmä suihku tuntui piristävältä tässä vaiheessa päivää. Nautimme suihkusta ja toisistamme pitkän aikaa aivan hiljaa. Vesi valui pitkin alastomia vartaloitamme istuessamme naamat vastakkain ammeessa. Henkan silmät vaelsivat pitkin vartaloani, pienen hymyn noustessa välillä naamalle. "Penni ajatuksistasi… "totesin hetken kuluttua, kun hiljaisuus vain jatkui. "Mä vaan mietin miten nuoria me oikeesti ollaan. Me ollaan kuule aika outo pari… uskotko?"Henkka puhui miettien asiaa muidenkin kannalta. "Mä tiedän sen mutta ennen sua mulla ei ollu ketään…"totesin hämmästyen itsekin, kuinka yksin olin ollut. Toki puolituttuja ihmisiä ilman naamaa oli vaikka kuinka paljon, ja olin jopa suosittu tietyissä piireissä. Pidin tarkkaan huolen, ettei kukaan päässyt liian lähelle minua. Moni sitä yrittänyt oli lentänyt tylysti elämästäni ulos. Ennen Henkan mukaantuloa huomasin, ettei kukaan edes yrittänyt enään. "Meitä ei mikään erota… Me ollaan aina yhdessä tavalla tai toisella." Henkka jatkoi ja outo tunne valtasi minut. En halunnut ymmärtää tavalla tai toisella tarkoittavan, että saattaisimme joskus erotakin. Ei se ollut enää mahdollista yritin viestittää kehon sanattomalla kielellä, kun painauduimme tiukemmin toisiimme kiinni. "Nyt lähetään. Vittuun hotellin aamiainen, mä ehdotan piknikkiä kansallispuistossa"Henkka vaihtoi aihetta huomatessaan molempia vaivaavan äskeiset sanat. Hotellin vastaanotosta saimme kaupungin kartan ja huomasin National Parkin olevan vain muutaman kilometrin päässä. Käännyimme Athens kadulle ja edessäni oleva näky lumosi minut. "Akropolis…tonne on pakko päästä"sanoin ihaillen kukkulan laella olevaa rakennusta, joka tosin oli pahoin raunioitunut. Kunnostustöitä tehtiin mutta oli itsestään selvää, ettei se koskaan palaisi loistoonsa. "Joo mutta nyt on liian kuuma. Ehkä illalla vois yrittää"hän totesi ja huomasin olevani jo hiestä märkä. Jatkoimme matkaa pitkin Ermou kävelykatua, kohti parlamenttitaloa. Katu vilisi turisteja sekä vaatekauppoja laidasta laitaan. "Hello boys…"sanoi vanha isomahainen mies aivan kävelykadun päässä. "Terve terve, suomipoika perkele?"mies ilmoitti ystävälliseen sävyyn. Osuva arvaus sai minut säpsähtämään, vaikka ymmärsin äijän vain kokeilevan sattusiko kirosanat tulemaan oikealla kielellä. Jatkoimme matkaa, vaikka mies yritti lähes väkisin saada meidät baariinsa heti aamusta. "Mikä vittu toi oli? Kumma äijä…"totesin Henkalle, joka ei pitänyt näkemästään. "Luultavasti ois vieny meijät johonki strippiluolaan…Tai ois halunnu, et me stripataan."Henkka hihitti ajatukselle. "Joo, vittu mennään varmaan… EVVK"totesin Henkalle, jota ajatus edelleen nauratti. Puisto oli aidattu ja jouduimme kävelemään hetkenaikaa, ennenkuin löysimme sisäänkäynnin. Ilma kuumeni entisestään ja kioskilta ostettu vesipullo tyhjeni nopeaan tahtiin. "Onneks ei oo kuuma… Saakohan näitä vesipulloja täytettyy jossain?"kysyin Henkalta, jonka naama kiilsi hiestä. "Joo kai täältä vettä löytyy… ainaki muistelisin"Henkka vastasi ja kääntyi vasemmalle kohti puiston keskiosaa. "Millon sä oot ollu täällä? Sä näytät tuntevan paikat aika hyvin"kysyin Henkalta, joka ei sanallakaan ollut viitannut olleensa aikaisemminkin kaupungissa. "Pari vuotta sitten me oltiin muutama päivä täällä. Faijalla oli jotain bisnes juttui täällä."Henkka selitti välinpitämättömästi. Ohitimme ns. eläintarhan, jossa oli lintuja laidasta laitaan. Kauaa emme jaksaneet ihmetellä, kun huomasimme aivan vieressä olevan vesipumpun ja otimme riskin veden puhtaudesta. "Ei siihen kuole, näköjään muutki juo siitä"Henkka totesi ja täytimme vesipullot. "Joo, kerran täällä vaan ollaan. Mä haluisin istuu hetkeks…"sanoin kuumuuden uuvuttamana, vaikka olimme olleet ulkona vasta muutaman tunnin. "Tuolla nurtsilla on hyvä varjo mesta… Eikä ketää muita"Henkka sanoi hieman ihmetellen. Puiston muut varjoisat paikat näyttivät täyttyneen turisteista ja opiskelijoista. "Mennään ennenku joku muu kerkee…"sanoin ja pian istuimme puun alla varjoisassa paikassa. "Täs on jotain vikaa… Huomaatsä, et kaikki tuijottaa meitä"Henkka sanoi katsellen ympärilleen ja totesin saman asian. Kaikki katsoivat meitä, ja osaa tuntui jokin huvittavan asiassa. "Psssh…"kuului, kun sadettimet muutaman metrin päässä käynnistyivät ja kastuimme läpimäriksi muutamassa sekunnissa. "Voi vittu…"livahti suustani, kun tajusin miksi paikka oli vapaa. Henkan ilme kertoi hänen ajattelevan täsmälleen samaa. Istuimme muutaman sekunnin vesisuihkussa, ennenkuin edes tajusimme lähteä liikkeelle. "Saatiin ainakin vettä… Voi jumalauta!"Henkka nauroi ja heitti paitansa pois. Seurasin esimerkkiä ja pian juoksimme kastelulaitteen ympärillä pelkät shortsit jalassa. Ihmisiä huvitti pelleilymme ja muutamat innostuivat jopa taputtamaan. "Eiköhän ole aika lähtee vaihtaa vaatteet…"sanoin Henkalle hetken kuluttua ja hän oli samaa mieltä. "Vedetään nyt show sitten loppuun asti… "Henkka sanoi silmää iskien. "Ooke, antaa sitte mennä…"sanoin ja vedin märät kengät paljaisiin jalkoihin. Henkka teki saman ja poistuimme paikalta käsikädessä nauttien muiden huomiosta. Ihmisiä ei tuntunut häiritsevän vaikka kävelimmekin käsi kädessä mutta itse menimme sen verran sekaisin, että lähdimme väärään suuntaan. Huomasimme virheemme vasta vanhan olympiastadionin luona, ja päätimme jäädä sinne hetkeksi istumaan, vaikka kuumuus vaivasi jälleen. Huomasin auringon tehneen tehtävänsä, ja meidän molempien iho loisti punaisena. "Sä palat. Tais jäädä aurinkorasvat laittamatta" sanoin Henkalle, joka tutkaili pahoin kastunutta karttaa. "Mä huomaan saman susta…Vasillis Olgas ja sitten Amalias…" Henkka sanoi edelleen katse kartassa. "Suomeks pliis… Mitä sä horiset?" kysyin ihmeissäni. "Lyhin tie hotelliin… tai ainaki helpoin. Mennään tonne varjoseen nurkkaan hetkeks"Henkka ehdotti osoittaen stadionin oikean puolen ylintä laitaa. "Sopii, mä alan olla poikki tästä kuumuudesta. Varmaan vaatteetki kuivuu…"myönnyin ehdotukseen. Ylhäällä naureskelimme hetken lihavalle naiselle, joka yritti juosta rataa ennätystahtiin. Taputimme kohteliaasti, kun hän vihdoin sai kierroksensa loppuun - nainen tuuletti tyytyväisenä suoritukseensa. "Me ei olla oikeestaan syöty mitään vielä…"sanoin, kun vatsani aloitti äänekkään valituksen. "Totta, hotellilta varmaan saa jotain hyvää. Kattobaari taitaa aueta just, ku me ehitään sinne"Henkka totesi ja lähdimme kohti hotellia. Kello lähenteli jo viittä, kun vihdoin pääsimme hotellille. Matkalla huomioni kiinnitti poliisit, joita saapui busseilla useimmille aukioille. "Kiva olla turistina tämmösessä mestassa… snadin pelottavaa"sanoin Henkalle, joka myös huomasi asian. "Joo, mä huomasin kans mutta ne kuuluu asiaan. Viimeks ku mä olin täällä ni niitä oli aina jokapaikassa"Henkka sanoi. "Niinpä kai. Vittu tää kaupunki on rempassa… Toivottoman paskasta joka puolella."totesin, kun kiersimme jo kolmatta taloa, jota kunnostettiin. "Ne yrittää pistää kaiken olympialaisiin mennessä kondikseen. Aika toivottomalta näyttää"Henkka naurahti, kun ihmiset näyttivät kasaavan roskia tienvarteen, eikä roska-autoista näkynyt jälkeäkään. Hotellissa vaihdoimme pikaisesti vaatteet, ja siirryimme kattobaariin. "Ouzoa ruuan päälle…"Henkka sanoi, kun olimme lopulta saaneet mahamme täyteen. "Sopii mulle… Nyt mä vasta tajuun miks täällä haisee… Eihän pakokaasut pääse tästä laaksosta pois"totesin katsellen kaupungin yllä leijuvaa sumua. "Totta mutta kato tota valoshowta…"Henkka sanoi osoittaen Akropoliksen suuntaan. "Upee… se näyttää melkein ehjältä"hakien oikeita sanoja vahvan juoman noustessa nopeasti päähän. "Joo, yhdistelmä vanhaa ja uutta. Arkkitehtien taidetta eri kausilta"Henkka totesi ja meitä molempia rupesi naurattamaan tietämättömyytemme historiasta. Muutama Ouzo lämmitti ja rentoutti mukavasti. Henkan silmät tuntuivat säihkyvän, eikä edellisillan väsymyksestä tai huolesta näkynyt jälkeäkään. "Tää tuntuu oikeesti lomalta…"huokaisin onnellisena, kun kolmas lasi tyhjeni. "Sehän tässä on tarkotuskin… Vain me kaksi lomalla"Henkka totesi tyytyväisenä siirtyen viereeni. Baarimikkoa ei juurikaan kiinnostanut meidän tekemisemme, ainoastaan musiikki vaihtui romanttisempaan ja mies katosi takahuoneen puolelle. "Diamonds are forever…"Henkka lauloi mukana hieman nuotin vierestä, ottaen käteni omaansa. Istuimme pitkään paikallamme vain nauttien tunnelmasta. Baarimikko kävi välillä tuomassa uudet lasit pöytään, ja joka kerralla maksoimme juomamme samantien. Miehen hymy oli ystävällinen, ja arvelin hänen ymmärtävän, että halusimme olla kahden. "Jatketaanko huoneessa…"Henkka ehdotti, kun siirsin käteni hänen polvelleen. "Niin tehdään… "oli ainoa, mitä suustani sain. Ensimmäinen lomapäivämme päättyi rajuun rakasteluun sängyssä, joka tuntui valittavan jokaisesta liikkeestämme. Henkan onnellisuus sai minut muistamaan ensimmäisen kertamme ja tuntui kuin sulautuisimme yhteen. Läheisyys, säihkyvät silmät sekä ennen kaikkea onnellisuus, joka huokui jokaisesta kosketuksesta teki hetkestämme täydellisen. Pystyin jo muistamaan ulkoa jokaisen muodon hänen vartalossaan. Säihkyvät silmät uppoutuivat jonnekin silmieni läpi, kun orgasmi ravisteli vartaloitamme jälleen. Katseessa oli pelkoa ja rakkautta samaan aikaan, enkä ikinä sitä voisi unohtaa. Makasimme pitkään antaen ajan kulua, kunnes puhelimen ääni keskeytti hetkemme. Henkka syöksyi vastaamaan ja uutiset olivat vihdoinkin hyviä. "Johan on saanut Miksun hoitoon ja ne häipyy Emilian kanssa maasta muutaman päivän kuluttua. Eric lähtee mukaan ilmeisesti"Henkka hymyili helpottuneena. "Aika nopeeta toimintaa mutta en yhtään ihmettele, et ne ei haluu jäädä. Minne ne menee?"vastasin ihmettelemättä asiaa enempää. "Roomaan. Me tavataan varmaan siellä kuhan päästään pois täältä"Henkka sanoi odottaen reaktiotani. Hämmennys oli ensimmäinen tunteeni mutta tiesin hänen haluavan tavata veljensä, eikä minulla ollut mitään sitä vastaan. "Sopii mulle. Tärkeintä on, et ne on kunnossa… "sanoin ja suutelin häntä vahvistaakseni äskeisen. Henkan helpotus ilmeni väsymyksenä ja pian hän vaipui syvään uneen vierelleni. "Mä tosiaan toivon niin…"kuiskasin, ennenkuin vaivuin itsekin uneen. Viikon kiertelyn jälkeen väsymys alkoi vaivata meitä molempia. Päätös Ateenan taakse jättämisestä syntyi nopeasti mutta lentokentällä kohtasimme jälleen ongelmia. Henkan passi oli vanhentunut, ja virkailija vaati henkilöllisyyden todistamista. Virkailija päätti, ettei ilman voimassa olevaa matkustusasiakirjaa voisi matkustaa muualle kuin takaisin Suomeen. Jono takanamme kasvoi, ja ihmisten ärtymys alkoi paitsi näkyä, myös kuulua. "Voi vittu, mä en tietenkään tajunnu tätä... Henkkareilla on turha enää yrittää"Henkka kirosi näyttäen passiaan minulle. "Miten niin turha? Pitäshän niitten riittää… Siis me lähetään kotiin"ihmettelin muutosta. Henkka repesi nauramaan, kun olin hetken katsellut passia löytämättä siitä mitään outoa. Kuvasta katseli Henkka noin viiden vuoden takaa. En löytänyt mitään syytä miksi ei uusi henkilöllisyystodistus olisi kelvannut. "Katos vielä vähä tarkemmin… Vaikkapa etunimee."Henkka sanoi tarkkaillen ilmeitäni. "Ei jumalauta, tää vielä puuttu. Sulla on Johanin passi…"sanoin luettuani nimen. En voinut uskoa silmiäni, ja ilmeeni oli varmasti sen mukainen. Vaikka tilanteesta oli hauskuus kaukana en voinut olla nauramatta hänen huolimattomuudelleen. Katselin kiinnostuneena kenkäni kärkiä, yrittäen peitellä naurua. Yleensä tarkaksi luonnehtimani Henkka paljasti huolimattoman puolensa. "Joo ja omat henkkarit… Johan ei tiedä vielä mitää mutta mun passi on onneks voimassa. Vittu sä näytit pöllöltä äsken… Kelaa miltä mä näytin äsken tossa tiskillä"Henkka nauroi ääneen, kun huomasi etten pystynyt hillitsemään itseäni. "No olit sä vähä pihalla, ku se sano ettei tää kelpaa. Kelaa saisko toi sätkyn, jos sä näyttäsit omat henkkarit. "nauroin kuvitellessani tuiman virkailijan ilmettä etunimien vaihduttua. Oikeestaan ihan siistii päästä himaan välillä… Mun pitää vissiin infoo mutsii. "sanoin miettien miten selittäisin mutsille uuden käänteen. "Ja mun varmaan Johanii… Se repii vehkeensä…"Henkka sanoi kaivaen kännykkänsä esiin. Mutsi vaikutti tyytyväiseltä, kun kuuli meidän olevan tulossa takaisin. Hän väitti tienneensä koti-ikävän iskevän, enkä viitsinyt väittää vastaan. He olivat juuri lähdössä omalle lomalleen, joten minun ei tarvinnut edes kysyä lupaa, vaan luonnollisesti viettäisin seuraavat viikot Henkan luona. Loman loppuminen ei tuntunut pahalta, vaikka matka jäi puoleenväliin. Suomen kesä synkän talven jälkeen oli yksi suurimmista valopilkuista elämässäni. Mieleeni palasi kesän raikas tuoksu, joka Ateenasta puuttui kokonaan. Kauniitakin muistoja matkasta jäi, päällimmäisenä rakkaus - toisten mielestä kielletty sellainen. Henkka näytti miettivän jotain lopetettuaan puhelun Johanin kanssa. Keskittyminen oli yksi hänen lahjoistaan, joita kadehdin. Tiesin, että uutiset miellyttivät Henkkaa, huolestuneisuus oli kadonnut hänen olemuksestaan. En uskaltanut kysyä mistä oli kyse, eikä hän myöskään kertonut mistä oli kyse. Yht´äkkiä huomasimme, että viimeinen kuulutus Finnairin lennolle Helsinkiin oli jo tullut, emmekä me olleet lähelläkään porttiamme. Juoksimme läpi kansainvälisen alueen seuraten kylttejä, ja ehdimme juuri, kun virkailija oli sulkemassa porttia. "Goodbye Athens"Henkka tokaisi virkailijalle, joka naurahti meidän hengästymisellemme. Lentokoneessa Henkka päästi minut ikkunapaikalle, koska tiesi minun haluavan katsella maisemia yläilmoista. Vieläkään hän ei paljastanut mitä Johan oli kertonut. Vaistoni kertoi hänen odottavan minun avaavan keskustelun. "Hyvää iltaa arvoisat matkustajat täällä puhuu kapteeninne Marko.."kuulutus kertoi, ja nyt oli minun vuoroni keskeyttää hänet. "Vittu kerro mitä se sano" sanoin lopulta saaden pienen hymyn nousemaan hänen kasvoilleen. "Käski painuu helvettiin, ku leikin sitä…"Henkka sanoi vakavalla äänellä. Käännyin hämmästyneenä katsomaan häntä. Henkka näytti äärimmäisen kiinnostuneelta turvaohjeen lukemisesta väärinpäin. Pokerinaama pysyi mutta silmät välkkyivät iloisena - nauroivat minulle. "Kuules nyt, jos et ala laulaa, mä oikasen sun kiharat samantien"latelin uhkaavimmalla äänelläni. "Oho kuka puhuu… Poika maidonvalkoinen, kiharapäätä uhkailee"Henkka runoili takaisin laskien käden polvelleni. En kerta kaikkiaan pystynyt pelaamaan hänen peliään, uteliaisuus oli yksi suurimmista paheistani. Henkka tiesi sen, ja jatkoi leikkiään. "Vittu sun kanssas… Kerrotko, jos mä pyydän?"peruin äskeisen uhkaukseni nauttien käden lämmöstä. Kuin vahvistaakseni sanojani laskin oman käteni hänen kädelleen. Tiesin ettei hän pystyisi enää kauaa pitämään salaisuuttaan. "No jos sä pyydät… Mä en tiedä ihan tarkkaan mitä siellä on tapahtunu mutta Miksun asiat on kunnossa. Siinä kaikki mitä mä tiedän, mutta Johan varmaan kertoo huomenna tai ylihuomenna loput."Henkka kertoi vihdoin helpottavan uutisen. "Eli nyt kaikki on Miksusta kii… Vai mitä?"kysyin tyytyen vastaukseen. Henkassa helpotus näkyi ja tuntui. Käsi polvellani tärisi hiukan ja hymy, joka oli aikaisemmin välähdellyt tuntui jääneen pysyvästi hänen kasvoilleen. "Niin mä luulisin, ja pakko luottaa siihen… Johan on kyllä saanu aikamoisen opetuksen. Se oli jopa susta huolissaan."Henkka vakavoitui lopulta saaden minut hämmentymään. Siniset silmät tutkivat minua katseella, jota en osannut tulkita. En ymmärtänyt miksi Johan minusta olisi huolissaan. Henkka ei antanut siihen vastausta, vaikka tiesi minun haluavan heti saada tietää. "Eiköhän se kerro sulle ite." Henkka hän arvasi ajatukseni. "Mä en sano tätä ääneen mutta te ootte aivan sairaan hämärii…"kuiskasin työntäen nenäni noin puolen sentin päähän hänen kasvoistaan. Hetki tuntui kestävän ikuisuuden. Lempeät silmät nauroivat edelleen ruskettuneista kasvoista. Tunsin vastustamatonta halua suudella häntä mutta heräsin todellisuutaan sekuntia ennen kuin virhe olisi tapahtunut. "Voi neekeri, meinas tulla moga"sanoin herätessäni jälleen todellisuuteen. Pikainen silmäys ympärille onneksi paljasti, ettei kukaan kiinnittänyt meihin huomiota. Lentomatka kesti tunnin pidempään kuin oli arvioitu, ja saavuimme Helsinki -Vantaan kentälle myöhään aamuyöstä. Ymmärsin suhteemme muuttuneen syvemmäksi, kuin koskaan. Läheisyys, rakkaus ja kaikki muut kauniit sanat sopivat mielestäni meihin. Ajatukseni pyörivät Johanissa ja Emiliassa koko matkan ajan Tehtaankadulle. Vasta nyt alkoi hahmottua kuva siitä, miten pelottavaan asiaan he olivat menneet mukaan. Kylmä Johan oli tehnyt teon, jonka tärkeys ohitti kaiken muun. Hän oli pelastanut ihmisen varmalta tuholta. Sen enempää ei järkeni asiasta pystynyt kertomaan. "Henkka, onks Johan ihan varmasti kunnossa? Ne on ollu aikamoisessa rumbassa…"kysyin aidosti huolestuneena, kun vihdoin pääsimme sisälle asti. "Mä mietin ihan samaa… Johan on aika pihalla mutta mä uskon, et pahin on takana" Henkka vastasi yhtä epätietoisena, kuin itsekin olin. Vaikka kello lähenteli jo viittä aamuyöllä, ei kumpikaan meistä halunnut mennä nukkumaan. Istuimme alakerran sohvalla kuunnellen musiikkia hiljaa, ja vain nautimme olostamme. Aurinko paistoi jo kirkkaana, ja tutut kesän tuoksut nostivat tunteeni pintaan. Käteni silitti Henkan pehmeää poskea pitkän aikaa, kunnes hän vaipui uneen. Katselin hetken suu raollaan nukkuvaa enkeliäni, ja asettelin hänet mukavampaan asentoon sohvalla. "Vaarallista peliä… sitä te pelaatte näköjään molemmat mielellään. Se ei silti estä mua rakastamasta sua."Kuiskasin hiljaa, ja suutelin tutuksi tulleita huulia. Hymy nousi jälleen hänen kasvoilleen, ja tunsin pahimman olevan takana. Heräsin iltapäivällä reilusti neljän jälkeen yksin samalta paikalta. Henkka kolisteli yläkerrassa, ja kuulin kuinka pesukone lähti käyntiin. Olohuoneessa oli muistoja, jotka elivät omaa elämäänsä mielessäni. Sieltä kaikki oli alkanut, ja sinne olimme jälleen palanneet. Valitsin cd - tornista musiikkia, josta tiesin meidän molempien pitävän. Saman bändin musiikki oli soinut useaan kertaan lyhyen suhteemme aikana. "Saatana se on pölliny mun housut"totesin itsekseni, kun en löytänyt niitä lattialta. Toisaalta en tuntenut tarvetta pukeutua yhtään enempää, sillä kesän lämpö tuntui myös sisällä. Ketään ei myöskään ollut katselemassa, kun pelkät boxerit jalassa hiippailin kohti yläkertaa. Henkka latoi pesukoneeseen vaatteita suoraan matkalaukusta, viitsimättä edes valikoida tummien ja vaaleiden väliltä. Kuuntelin hetken, kun hän hyräili alhaalla soivan musiikin mukana. Hiivin hänen taakseen ihaillen tyylikkyyttä, jonka hän sai aikaan vain muutamalla vaatteella. Hänen tuttu tuoksunsa tuntui voimakkaana ja raikkaana. Huolestuneisuus, joka oli ollut koko matkan ajan aistittavissa oli häipynyt jo koneessa kotiin, ja pysyi poissa edelleen. "Skidi vinkki, ei kannata laittaa kaikkii kerralla. Voi tulla värivammoi, jos sä laitat tummat ja vaaleet sekasi"totesin hellästi Henkalle, joka säpsähti huomatessaan minut. "Vittu et sitte viittiny tulla yhtään hiljempää? Ton saat vielä maksaa…"Henkka uhkasi hymyillen. "Mä maksan heti. Mutta anna mun laittaa noi…"sanoin laskien käteni hänen lantiolleen. Henkka ei vastustellut, vaan antoi minun suudella vapaasti. Suljin silmäni antaen aistieni viedä minut mennessään. Hetki tuntui kestävän ikuisuuden. Lopulta avasin silmäni, ja huomasin Henkan katsovan minua. Lämpö, se sama joka tuntui hänen koko olemuksessaan loisti kirkkaana hänen silmistään. "Save the final dance for me"hän kuiskasi painaen poskensa omalleni. En tiedä kaunko seisoimme vain kietoutuneena toisiimme mutta enää ei tarvinnut sanoa ääneen, että me kuuluimme yhteen. "I´ll dance with you forever and a day"vastasin hymyillen tansillemme Ateenassa. Siitä emme ääneen kehtaisi puhua mutta olimme aiheuttaneet suurta hämmennystä klubilla, jonne itsepäinen sisäänheittäjä oli meitä vienyt. Kokemus oli pelottava mutta sitäkin hauskempi, sillä kyseessä oli ollut tosiaankin klubi, jossa juomat itselle maksoi noin 1000 drakhmaa mutta tytöille, jotka väkisin tunkivat pöytään, hinta oli ollut viisi kertaa kalliimpi. "Johan tulee illalla. Se soitti, ku sä nukuit. Anna sen pyytää sulta anteeks, jooko"Henkka vaihtoi aihetta hetken kuluttua. Käteni vaelsivat pitkin hänen selkäänsä, kun yritin ymmärtää Henkan sanoja. "Mä lupaan, kuhan sä oot mukana. Mä teen niinku sä pyydät" vastasin yrittäen unohtaa Johanin aiheuttamat ongelmat elämässäni. Henkka päätti itsepäisesti pistää kaikki vaatteet samalla kerralla koneeseen, vedoten kiireeseen saada puhtaita vaatteita. Tiesin hänen piruilevan tahallaan mutta todellinen tarkoitus oli saada viimeiset hetket kahdestaan hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla. Heitin päälläni olevat vaatteeni sekaan, ja siirryin odottamaan Henkkaa hänen huoneeseensa. Hellyys täytti hetken hänen sängyllään. Tunsin jokaisen lihaksen hänen vartalossaan mutta edelleen etsin jotain uutta. Lihakset liikkuivat, välillä jännittyen, välillä rentoutuen. Henkan hellyys rakastellessamme sai onnemme tuntumaan täydelliseltä. Pieni kyynel, jonka Henkka kuivasi, vierähti poskelleni pelkästä onnesta. "Ei oo koskaan ollu näin… tämmönen olo"sanoin Henkalle, jonka käsi lepäsi rinnallani. En osannut kuvailla tunnetta sanallisesti, mutta ei osannut Henkkakaan. Sen sijaan hän vaihtoi asentoa, ja jälleen huulemme kohtasivat. "Ei nii… Mentäskö alas? Johan tulee tunnin sisään, ja sä voisit valita tuolta kaapista jotain päälles."hän sanoi antaen ymmärtää tunteen olevan molemminpuolinen. Valitsin kevyen kauluspaidan, joka näytti mukavan tyylikkäältä. Polviin yltävät shortsit täydensivät asuni. Henkka odotti jo alhaalla laittaen pizzaa uuniin meitä sekä matkalta saapuvia varten. Istuin sohvalle, ja käynnistin cd-n kaukosäätimellä. Sama musiikki jyrähti kaiuttimista, ja pian Henkka ilmestyi viereeni. Hän kumarsi huvittavalla tavalla ojentaen kätensä minulle. Tulkitsin hänen pyytävän minua tanssiin, ja suostuin välittömästi. Harjoittelumme oli tuottanut tulosta, ja päättyi aina lempeään suudelmaan. " Hyvin tanssittu. Kuuluuko toi loppu suudelmakin siihen?" Sanoi Johanille kuuluvaa ääni olohuoneen reunalta. Myös Emilia oli tullut, ja hymy nousi hänen kasvoilleen, kun kauhu kasvoi sisälläni. Muistot ensimmäisestä kerrasta palasivat mieleeni. Sama hieman suolainen maku Henkan huulilta täydensi muiston identtiseksi ensimmäisen kohtaamisemme kanssa. Henkan rauhoittava ote pysyi kädessäni, viestittäen rauhallisuudesta. "Johan, älä leiki munillas. Mä pot

Klikkaa ylös