Ryhmä	Seksinovellit
Otsikko	Fantasiaako... viimeinen osa
Laatija	Jope
Julkaistu	16.10.2001 14:24:00
Teksti	KESÄNOVELLIN LOPPUOSA Kaikki hyvä loppuu aikanaan…. Taisin nukahtaa, kun pirteä ja iloinen ääni ilmoitti kuuluvasti, että ”Nyt kahville”. Avasin silmäni ja siinähän Taru seisoi pelkkä pyyhe ympärillään niin suihkunraikkaana. Kävin suihkussa ja sillä välin Taru oli kerännyt seksilelumme pois ja muutenkin järjestellyt paikkoja. Joimme kahvit etukannella seuraten lokkien leikkiä järvellä. Päätimme lähteä kohti jokisatamaa. Käynnistin dieselit ja kytkin kaikuluotaimen päälle. Taru hoiti opastukseni mukaan ankkurin noston. Seurasin hänen toimiaan ja samalla päätin, että ” Tuon naisen haluaisin elämänkumppanikseni, jos hän olisi vapaa”. Kytkin haikeana vaihteen päälle ja suuntasin keulan kohti joensuun satamaa, jossa saisimme tankattua veneen. Olin nimittäin luvannut palauttaa veneen tankki täynnä. Tunnelma oli haikea. Taru yritti piristää minua jutuillaan ja iloisella naurullaan, mutta molemmilla oli silmissään jo se haikea eron hetki ja paluu arkeen. Jotenkin hän kartteli minua ja päätinkin, että hän saisi ajaa venettä jonkin matkaa, jotta saisimme jotain muuta ajateltavaa. Nojasin Tarun selkään ja opastin häntä veneen käytössä. Kaikuluotain näytti ison kalaparven allamme. Silakoita varmaan, arvelin. Saavuimme satamaan ja tankkasimme veneen. Satakunta litraa löpöä oli kulunut. Joimme vielä kahvit ja Taru halusi välttämättä ostaa kourallisen Sukulakua. ”OK”, sanoin, ”Mutta kaikki patukat kuuluu kyllä mulle”. Siihen Taru vastasi, että ”Niin, mutta kun en saa enää sun patukkaa, niin pitää tyytyä sitten näihin. Ruoski vaikka”. Tämä jäi mieleeni kun suuntasin veneen keulan kohti jokisatamaa. Ankkuroin veneen ja soitin kavereille, jotka olivat luvanneet siivota veneen takaisinluovutusta varten. Kello oli n. 18. Kävelimme asunnolleni hitaasti. Tunnelma oli nyt jotenkin muuttunut. Olimme molemmat iloisella ja riehakkaalla päällä. Olimme kuin pikkulapset leikkien ja kujeillen toistemme kanssa. ERON HETKI ON AINA HAIKEA Asunnolleni päästyämme laitoin vain kevyttä purtavaa, sillä kummallakaan ei ollut nälkä. Aikaa Tarun junan lähtöön oli aikaa vain pari tuntia. Eron heti on aina niin karu ja kieltäydyin ajattelemasta sitä. Kaadoin Tarun sohvalle selälleen ja painauduin hänen päälleen tiukasti. Tartuin hänen ranteisiin ja käänsin kädet ylös. Hän oli niin ihanan pehmeä allani. Viimeinen hetki, ajattelin, ja päätin rohkaista mieleni. Sanoin hiljaa - samalla hyväillen hänen korvaansa, ”Rakastan sinua”. Taru kietoi kätensä kaulani ja kuiskasi hiljaa korvaani, ”Niin minäkin sinua”. Halusin hetken jatkuvan ikuisesti, mutta nyt oli pakko lähteä rautatieasemalle. Emme puhuneet paljoakaan. Taru puhdisti vaatteensa vaaleista koirankarvoista ja lähdimme matkaan. Ohi mennen poikkesimme hakemaan koiran hoidosta. Tiko oli loukkaantuneen näköinen. Se varmaan aavisti seikkailumme. Siinä kävellessämme Taru sanoi lähtevänsä Ruotsin risteilylle tyttöystävänsä kanssa noin kuukauden kuluttua ja ehdotti uutta tapaamista siellä. Vastasin, että vaikka heti. Sovimme soittelevamme asiasta myöhemmin. Erosimme asemarakennuksen takana, että kukaan ei näkisi meitä. Suutelimme toisiamme kiihkeästi. Oli pakko erota. Muistot väin jäi kun Taru lähti kävelemään kohti lähtevää junaa. Menin koiran kanssa laiturille. Juna lähti hitaasti liikkeelle. Yhtä äkkiä näin tutun silkkisen kaulaliinan heiluvan ikkunasta. Ei hemmetti. Tuohan on minun. Taru oli ottanut matkamuiston mukaansa. Huiskutin iloisena takaisin mielessäni myhäille, että mitähän Taru tuumaa, kun huomaa kadottaneensa mustat rintaliivinsä ja pikkuhousunsa, joita toisella kädellä hiljaa taskussani puristelin. Mmmm. Kuppikoko ainakin täsmää, tuumailin ja lähdin hitaasti kävelemään asunnolleni miettien seuraavaa seikkailuamme. Puhelin soi iltayöstä soittaen melodiaa ”Avaa sydämesi mulle”. Tiesin Tarun soittavan. Melkoisen kiukkuinen nainen meinasi tulla linjoja pitkin luokseni. Hän puhisi kiukusta ja ilmoitti suorasanaisesti huomanneensa alusvaatteitaan puuttuvan. Annoin hänen purkaa kiukkuaan hetken ja aloin kiusoitella häntä sanoen laittaneeni ne tuon parisängyn tyhjälle puolelle, tyynyn alle muistuttamaan, että se paikka on varattu hänelle. Muilla naisilla ei sinne olisi asiaa. Tarkoitin todella tätä näin sanoessani. Hän tyyntyi nopeasti sanoen ikävöivänsä minua. Sanoin samaa. Kyselin vielä, miten tytöt jakselevat. Hyvin oli mennyt mutta mies epäilee jotain ja on käynyt hankalaksi. ”Väsyttääkin niin vietävästi”, kertoi hän lisäksi. Toivotimme toisillemme vielä hyvät yöt luvaten soittaa aamulla. Vain kahdeksan tuntia ja saisin kuulla taas Tarun suloisen äänen, ajattelin nukahtaessani. Näin unta hänestä ja kaikesta mitä olimme kokeneet ja mitä haluaisin vielä kokea hänen kanssaan. Loppu

Klikkaa ylös