Ryhmä	Seksinovellit
Otsikko	Fantasiaako... Osa 4
Laatija	Jope
Julkaistu	16.10.2001 13:25:00
Teksti	KESÄNOVELLI jatkuu… Osa 4 Makasimme pitkän aikaa päällekkäin. Hikisinä ja raukeina. Veltostunut kullini luiskahti pois hänen pepustaan. Mielessäni välähti, että lakanat menevät nyt uusiksi. No ei se mitään. Suutelin hänen niskaansa ja kuiskasin hänen korvaansa, että ”Rakastan sua”. Taru huokasi pitkään ja vastasi samalla tavalla. Nousimme ylös. Taru meni suihkuun ensin. Tilanahtaus pikkaisen harmitti, sillä emme mahtuneet suihkuun yhtä aikaa sen saamarin pesukoneen vuoksi. Kun kuulin veden solinan ja hänen hyräilynsä, niin päätin, että perhana, mahtuuhan sinne kaksi. Pesimme toisemme hellästi ja hyvin huolellisesti. Kuivasimme toisemme ja Taru puki päällensä erittäin seksikkään yöasun. Itse laitoin vain silkkiset alushousut, aidot kiinalaiset sellaiset, jotka eräs tuttavani oli tuonut Kiinan matkaltaan. Otimme vielä muutamat makeat paukut ja istuimme kesälämpöisellä parvekkeella tovin. Olin varoittanut häntä siitä, että ei sitten jutella mitään intiimiä siellä, sillä kaikki muutkin viereisillä parvekkeilla olevat kuulisivat jutut ihan selvästi. Päätimme mennä sänkyyn. Jätimme patjat lattialle, lakanat sipaisin kuitenkin mukaani ja laitoin ne pyykkikoriin. Kietoudumme parisänkyni lakanoihin tiukasti vierekkäin. Taru laittoi kätensä kullilleni ja minä hänen vulvalleen. Emme liikutelleet käsiämme. Halusimme tuntea vain läheisyyttä. Suljin silmäni. Hetken kuluttua kuulin vierestäni tasaista hengitystä. Tiesin Tarun jälleen nukahtaneen. Viimeiset ajatukseni olivat, että, onhan pakkaus. Kaikki mitä hän oli puhelimessa ja kirjeissä kertonut, tuntuivat pitävän paikkansa. Jaksoin vielä kerrata huomisen päivän veneretkeä, mutta sitten nukahdin. JÄRVELLE Heräsin sunnuntai aamuna lintujen lauluun, sillä ikkuna oli jäänyt auki. Kaunis päivä tulossa, kun vilkaisin vielä sängyssä raukeana lojuen ikkunaan. Taru nukkui vielä suloisesti ja rauhallisesti. Päätin, että en herättäisi häntä ja nousin varovasti ylös. Menin keittiöön laittamaan meille aamupalaa. Keitin kananmunat, kahvit ja katoin olohuoneen pöydän. Vaaleaa leipää, muroja jne. Vein samalla varapatjat varastoon ja muutenkin järjestelin paikkoja edellisillan jäljiltä. Kuulin samalla veden solisevan kylppärissä. Olin mielissäni, sillä pidän itsestään huolehtivista naisista. Taru viipyi aika pitkään mutta kun hän sieltä tuli vielä kietoutuen löysään aamutakkiini, niin huomasin heti, että hän oli meikannut kevyesti ja laittanut tukkaansa. Hienoa, ajattelin. Sanoin Tarulle, että minäpä käväisen myös suihkussa ja pyysin katsomaan, että puuttuiko aamiaispöydästä vielä jotain. ”Katso jääkaapista, jos vielä jotain puuttuu. Tulen kohta”, huikkasin hänelle vielä suihkuun mennessäni. Suihkusta palattuani pelkkä pyyhe lanteillani huomasin, että Taru oli jo aloittanut aamiaisen. Liityin seuraan. Aloimme samalla suunnitella veneretkeä. Aikaa meillä oli, sillä Tarun juna lähtisi vasta illalla ja kello oli vasta aamu yhdeksän. Olin ajatellut vain ajelua ja pientä ankkurointia jonnekin rauhaisaan paikkaan. Sen saunapaikan, jonka olin vuokrannut ja jo maksanutkin, päätimme unohtaa ja nautiskella vain veneilystä, auringosta ja toisistamme. Soitin saunapaikan omistajalle ja ilmoitin asiasta, että emme tule ja voisi antaa sen toisille vaikka meidän ” piikkiin”. Kerroin Tarulle, että olin tankannut aluksen jääkaapin ja komerot etukäteen, joten mukaan täältä ei tarvitse muuta kuin omat tavarat ja tietenkin uima-asut. Soitin myös koiran hoitajalle, että miten siellä sujuu. Kaikki hyvin, sieltä vakuutettiin. Kerroin tulevani hakemaan koiran vasta illalla siinä yhdeksän paikkeilla. OK. Se sopii, sieltä vastattiin. Taru soitti myös kotiinsa ja sielläkin oli kaikki hyvin. Mies oli kuitenkin vähän rauhaton ja epäili jotain. Taru sanoi, että soita takaisin hänen ystävilleen, hän oli nyt kävelyllä. He kertoisivat totuuden. Ihailin Tarun taitoa vältellä puhumasta kuin puolitotuuksia. Taru oli tietenkin sopinut ystäviensä kanssa, mitä sieltä pitäisi vastata hänen asioistaan. Kävelimme raikkaassa kesä-aamussa laivalaiturille ja nousimme alukseen. Näytin Tarulle paikat ja sanoin, että voit ottaa sieltä jääkaapista itsellesi juotavaa. Minä en kuitenkaan ota, kun olen vesillä. Aamulämpötila oli jo parinkymmenen paikkeilla ja tiesin hellepäivän olevan tulossa. Käynnistin aluksen muhkea-äänisen moottorin ja sanoin Tarulle meneväni avaamaan keulaköyden ensi, sillä tiesin virran kääntävän aluksen menosuuntaan. Sanoin samalla, että ”Älä sitten jätä”. Loikkasin takaisin alukseen ja avasin myös takapoijun köydet. Panin peruutusvaihteen päälle ja pakitin kymmenkunta metriä kääntäen samalla keulaa alavirtaan päin. Panin kaikuluotaimen päälle ja työnsin kaasukahvaa eteenpäin. Alus suorastaan hyökkäsi Löysäsin vähän kaasua ja kerroin Tarulle, että meillä tällä joella on nopeusrajoitus. ”Mennään sitten tukka putkella, kun päästään aavalle selälle” sanoin hänelle. Tiesin aluksen huippunopeuden olevan noin 35 solmun paikkeilla, joten vauhtia riittäisi avovedessä. Taru ilmoitti menevänsä hyttiin vaihtamaan päälle jotain kevyempää. ”OK” sanoin, mutta älä vielä bikineitä, jotka näin hänen pakkaavan laukkuunsa. ”Täällä joenvarressa on liian monta uteliasta silmäparia”, opastin häntä. Olimme jo päässeet alajuoksuun hyvän matkan kun Taru kolisteli hytistä ylös aamutakkini päällä. Miten ihmeessä hän oli tuonkin huomannut ottaa mukaan, ajattelin. Hän painautui selkääni vasten aamutakkini avattuna ja otti reiteni jalkojensa väliin. Tunsin hänen olevan alasti. ”Ei sitten bikineitä”, sanoi hän ilkikurisesti. Itselläni oli päälläni lyhyet shortsit ja T-paita. Sanoin hänelle aika tiukasti, että ei nyt, sillä aluksen hallitseminen kapealla joella vaati kaiken huomiokykyni. Taru tuhahti loukkaantuneen oloisena, tarttui kyrpäähäni lujalla otteella ja ilmoitti loukkaantuneella äänen sävyllä menevänsä etukannelle ottamaan aurinkoa alasti. Huomasin hänen hengityksestään, että hän oli nauttinut kirsikkalikööriä. No oma syyni tietenkin, olinhan varannut sitä mukaan. Vähän suutahdin, ja sanoin aika tiukkaan sävyyn, että ”EI, pysyt nyt vaan kiltisti, sillä vuokra- alukseni tunnetaan ja en halua kaverilleni hankaluuksi”. Taru istahti loukkaantuneen oloisena ruoripöydän penkille. Yritin lohduttaa häntä sanoen, että ”Kohta olemme vapaita. Odota vielä 15 minuuttia”, sillä olimme jo lähestymässä joensuuta”. Saavuimme hiljaa ajaen joensuulle. Vasemmalta syöksyi pikavene hurjaa vauhtia. Säikähdin, sillä se tuli aivan kohti. Pikaveneen saapuessa viereemme hurjasti aaltoja heittäen, niin näinkin siellä ohjaimissa olevan Hessun. Olin kertonut näistä suunnitelmista hänelle etukäteen ja hän oli päättänyt järjestää meille yllätyksen. Olisi voinut odottaa turhaankin, mutta sitkeys palkitaan. Hessu ajoi aluksen kylkeen ja kysyi lupaa nousta. Annoin luvan ja sanoin vähän hiljempää, että ”et sitten hipaisekaan Taruä tai heitän sut laidan yli”. Hessu lupasi kohteliaasti virnistellen ja pilke silmissä. Sanoin vieressä seisovalle Tarulle, että kävisi laittamassa bikinit päälleen. ”OK. Otan myös jotain pehmustetta etukannelle”. En laskenut ankkuria, sillä kävi vain hyvin heikko tuulenvire. Alus pysyi melkein paikallaan moottori tyhjäkäynnillä vaimeasti sytkyttäen. Otin Hessun heittämän narun kiinni ja ohjasin hänen veneensä aluksen perään, josta oli helpoin nousta ylös. Hessu loikkasi kevyen näköisesti ja olin tuiskahtaa veteen, sillä alus niiasi syvälle. Sain kuitenkin pidettyä tasapainoni. Sidoin pikakiiturin n. viiden metrin pituisella köydellä perään kiinni ja kysäisin Hessulta, että ”Mikä miehen tänne nyt tuo”. Hän kertoi olleensa muutenkin trimmaamassa venettään ja ajatteli tulla maksamaan sen eilisen vipin pois. Kerroin puolestani meidän suunnitelmistamme, että olimme ajatelleet ajella Korpilahdelle Kärkkisten salmelle katsomaan sitä uutta siltaa ja sitten Edessalon laavupaikan suojaisassa poukamassa jäisimme vähäksi aikaa ankkuriin sitten siinä kuuden paikkeilla takaisin joelle. Kysäisin, että kelpaako kyyti vähän matkaa. No mikäs siinä, Hessu vastasi, mutta ei kauaksi, sillä hänellä ei ollut paljoa poltto-ainetta veneessä. Nauroin, että ja sanoin, että liftaa kyytiin, kun palaamme. Taru kapusi portaita ylös mustissa bikineissään, patjan ja viltin kanssa. Kerroin suunnitelmien vähän muuttuneen. Hän hyväksyi ja sanoi menevänsä etukannelle ottamaan aurinkoa. Sanoin Hessulle, että ”Autas Taruä vähän”. Mikä meni reunaa pitkin ensimmäisenä patjan ja viltin kanssa ja Taru perässä pienissä mustissa bikineissään. Ryhdyin valmistelemaan liikkeelle lähtöä. Laitoin tutkan päälle ja tarkistin merikortit ja järjestelin ne hyvin esille. Tarkastin, että Taru ja Hessu olivat tukevasti paikoillaan ja lisäsin kaasua varovasti. Ajelin varovasti ja tarkkailin poijuja. Lähtö joensuusta ulapalle on aika vaarallinen. Isoja pinnan alapuolella piileviä karikkoja on paljon. Pidin nopeuden noin 10:ssä solmussa. Olin toisaalta hyvilläni, että Hessu tuli ja pitää seuraa Tarulle, sillä avovesille pääsy vaatii kaiken huomioni, enkä olisi halunnutkaan tässä tilanteessa mitään häiriötekijöitä. He tuntuivat tulevan hyvin juttuun. Taru hieroi Hessun selkään aurinko-öljyä. Tunsin pienen mustasukkaisuuden vihlaisun, mutta kun tiesin Hessun seurustelevan, niin arvelin juttujen olevan enemmänkin sellaisia asiapitoisia. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila oli kivunnut jo noin 25. Olin laskenut Hessun veneen poltto-aineen ja veneen nopeuden perusteella, että vierailu aluksella saa kestää vain pari kymmentä minuuttia. Silloin hän pääsisi vielä takaisin omin avuin. Pääsimme saariston ja luotojen välistä isolle selälle. Huikkasin etukannelle, että lisään vauhtia. Molemmat vaan viittilöivät, että antaa mennä. Korjasivat kuitenkin vähän asentojaan. Tarkistin vielä, että Hessun vene oli oikean matkan päässä perästä ja juuri siinä kohdassa, jossa aluksen peräaallot pitäisivät sen vakaana eikä jarruttaisi kulkua vielä kovin paljon. Olin ajatellut, että kuitenkin tuollainen 20 solmua olisi maksiminopeus, kun vene on hinauksessa. En halunnut varoittaa etukannella olevia. Työnsin kaasun täysille. Aluksen voimakkaat dieselit murahtivat ja pieneen hetkeen ei tapahtunut juuri mitään. Perästä kuului vain hillitön propellien piiskaus ja keula alkoi nousta. Sitten kuin ammuttuna alus ampaisi liikkeelle ja etukantelaiset kellahtivat selälleen toistensa syliin. Tiukasti ruorista kiinni pitäen vakautin aluksen ja hidastin nopeuden sopivaksi. Etukantelaiset kömpivät nauraen ylös, välillä vilkuillen minuun päin. Vilkutin hymyillen takaisin, vaikka halusin jo Hessun pois naiseni luota. Aloin jo laskea mielessäni minuutteja, jolloin voisin komentaa Hessun pois. No vielä kymmenen minuuttia ja se siitä. Ajoimme samaa tasaista vauhtia kohti pohjoista. Taru ja Hessu kömpivät tukat hulmuten takaisin ruorihyttiin ja kertoivat menevänsä alas jääkaapille. Hessu meni edeltä ja Taru lantio keinuen perässä. Silloin päätin, että Hessun vierailuaika olisi jo täynnä. Laitoin moottorit kerralla tyhjäkäynnille ja otin samalla vaihteen pois päältä. Alus pysähtyi melkein kuin seinään. Kuulin hyttiosastolta Hessun kiroavan kovaäänisesti. Huusin alas, että aika täynnä. Molemmat kömpivät ylös ja Taru korjaili vaivihkaa bikiniensä yläosaa. Hessu piteli päätään ja kirosi, että ” Miksi perkelettä et varoittanut?” Virnistelin vain. Kerroin Hessulle, että jos aikoo vielä päästä takaisin, niin nyt vielä pääset. ”OK”, sanoi Hessu ja kävi hakemassa paitansa etukannelta. Siinä sitä päälleen vetäessään hän kysäisi, milloin Taru lähtee takaisin? Kerroin, että illalla. Sovimme Hessun kanssa tapaamisesta maanantaille ja että laittaisimme aluksen takaisinluovutus kuntoon. Hessu veti pikaveneensä lähelle, avasi solmut ja loikkasi veneeseen. Muutaman huulenheiton jälkeen hän toivotti hyvää päivänjatkoa ja käynnisti pikaveneensä moottorin. Laitoin vaihteen päälle ja ajoin vähän etäisyyttä, sillä Hessu kujeilevana miehenä voisi järjestää meille märän yllätyksen. Hessu lähti ajamaan hitaasti kohti satamaa ja otin sellaisen reippaan matkavauhdin, sillä nyt ei tarvinnut huolehtia hinauksessa olevasta pikkuveneestä. Taru painautui selkääni vasten. Tunsin kovien nännien paineen selässäni. Missä välissä hän oli jo ehtinyt riisua bikiniensä yläosan, en ollut huomannutkaan. Hän pyysi, että pysäyttäisin. Vedin hanat alas ja käännyin hänen puoleensa nojaten ruoriin. Tarkastin syrjäsilmällä, että tutkassa ei olisi liian lähellä olevia veneitä ja että olisi tilaa ajelehtiakin. Jatkuu….

Klikkaa ylös