Ryhmä	Seksinovellit
Otsikko	Hän rakasteli minua katseellaan
Laatija	Anniina
Julkaistu	01.10.2001 16:00:00
Teksti	Iho on kananlihalla kuin pienellä pörröisellä tipulla. Miten tämä kylmä kostea ilma voi tunkeutua sisimpään näin viiltävästi. Tärisin lyhyessä hameessani taksijonossa, aika tuntui matelevan ja takseja tuli silmieni eteen tasaiseen tahtiin mutta ne saivat rönsyilevää jonoa vain hieman nytkähtämään eteenpäin. Sisälläni vielä lämmitti ravintolassa nautitut drinkit vaikken humalassa ollutkaan. Sen miehen ajatteleminen sai vereni kuohahtamaan, se katse salin toiselta puolelta tunkeutui silmiini vääjäämättä enkä halunnut sitä edes estää. Se mies, tumma, pitkä, hieman sänkeä kiinnostui ensimmäisen kerran sääristäni, halkiosta joka hieman vilautti stayupin reinaa silloin tällöin. En ensin kiinnittänyt häneen mitään huomiota, en ennenkuin tunsin sen katseen nousevan reittäni pitkin, se kylkieni kaarteisiin ja rintojeni muotoihin. Se katse hyväili kaulaani, puhalsi tuulta hiuksilleni. Se katse rakasteli minua. Mutta se katse hävisi liian aikaisin, olin käyttänyt silmiä kiinni liian pitkään. Palasin kylmään todellisuuteen, taksijono oli jo edennyt muutamia metrejä ja olisin kohta saamassa taksia. Kiedoin pitkän villakangas takin tiukemmin ympärilleni ja katselin edessä olevaa porukkaa. Nuoria huolettomia, humalassa tosin mutta iloisia ihmisiä. He saisivat auton seuraavaksi. Kun viimein kaartoi minun taksini kuulin äänen takanani kysyen mihin päin taksini suuntaa, en tahtonut seuraa taksiini ja sanoin että se on menossa vähän kauemmaksi keskustasta. No hyvä, sittenhän meillä on sama suunta kuului takanani. Avasin oven ja istuuduin kuskin taakse, taksin jakajani tuli viereeni apukuskin taakse. Sanoin katuosoitteeni ja katselin ulos ikkunasta vieläkin ärsyyntyneenä siitä että taksiin oli tullut joku muukin. Minulta kysyttiin jotain, käännyin katsomaan kysyjää tiukasti ajatellen että helvetti ettei ihmiset osaa pitää suutaan kiinni, en tahdo seurustella taksiseuralaisen kanssa. Hämärässä moottoritiellä vain valot loivat pienen säteen autoon etten nähnyt kunnolla miestä mutta tiesin heti kuka se oli, katse erottui pimeydestä. Olin hämilläni, miten.. Miksi en ollut ennemmin häntä tunnistanut, en äänestä enkä läheisyydestä. Vastasin epäolennaiseen kysymykseen ja käänsin katseeni tiehen. Tunsin sen katseen taas reidelläni ja siitä se lämpimästi nousi kasvoilleni.... en ole koskaan ennen tänne tai tälläisiä kirjoitellut, kannattaako minun kirjoittaa fantasiani loppu nähtäväksenne?

Klikkaa ylös