Ryhmä	Seksinovellit
Otsikko	Ylityötä.
Laatija	Repa
Julkaistu	18.04.2002 19:31:00
Teksti	Tarina saattaa kuullostaa hurjalta ja en väitä että kaikki siitä olisi totta mutta en myöskään väitä että se olisi kokonaan taruakaan.. Olin jo pitkään ajatellut jäädä työpaikallani ylitöihin. Minulla oli kerääntynyt aivan valtavasti ylimääräisiä töitä. Pöydältäni nouseva paperimassa näytti suurelta paperivuorelta joka piti saada vain pois työnalta. Huokasin kun kellon viisarit saavuttivat klo 16:sta. Työtoverini kävelivät työhuoneeni ohitse ja morjestivat ovella ja sanoivat lähtevänsä nytten kotio omiin askareihiinsa. Olin kuin kipsistä veistettynä seuraavat viisiminuuttia kun kuuntelin firman eteisessä olevan digitaalisen kulunvalvonta koneiston piipitystä kun työtoverini kirjautuivat ulos talosta. Tuo piipitys kantautui pitkin käytäviä ja toistui kaikuna korviini hermoja riipivänä. Sain kuitenkin jatkettua töitäni klo 18 asti kun päätin pitää pienen tauon. Olinhan jo paiskinut töitä parituntia hyvällä tahdilla ja hyvää tulosta aikaansaaden. Laskin vauhdikkaasti salkkumikroni kannen ja laskin silmälasini koneen päälle pöydälle. Pyörähdin tuolillani ja nousin ylös seisomaan. Huomasin nopean työtahdin aikaansaaneen uupumusta minussa ja päätin mennä firman keittiöön keittämään pannulisen vahvaa kahvia. Saavuin keittiöön ja pistin kahvinkeittimen päälle. Istahdin odottelemaan keittiönjakkaralle ja katsoin kuinka kahvin ihana tuoksu kantautui sieraimiini.. Sieltä sitä tulee työpaikkamoraalin nostattajan ihanaa elixsiiriä. Olin kuin muurautunut katsomaan pannunpohjalle lirisevää kahvia. -Havahduin- kännykkäni värisi rintataskussani. Olin laittanut puhelimen äänettömälle koska en halunnut kenenkään häiritsevän ajatuksenkulkuani. Luin saapuneen tekstiviestin. Tyttöystävähän se siellä ilmoitti, että viipyisi tänään pitkään kaupungilla ja ei tulisi ennen aamua kotio. Olihan sentään Perjantai-ilta ja tiesin Millan nauttivan kavereiden keskeisestä ajasta jotenka vastasin hänelle, että pitää hauskaa illanjatkoa ja toivottelee terveisiä ystävättärilleen, jotka eivät olleet parhaassa suosiossani mutta tulimme toimeen keskenämme. Kahvi oli valmistunut kaadoin sitä mukiin. Kävelin mukini kanssa jälleen työhuoneeni suuntaan. Huomasin käytävälle pudonneen Talous-sanomien lehden ja pysähdyin nostamaan sen. Samassa havahduin kun kuulin askelia etäältä. Katsoin kelloa ja se näytti puoli seitsämää illalla. Kukaan työntekiäkään se ei voisi olla tähänaikaan illasta ja vielä perjantai-illasta. Kävelin hyvinhiljaa käytävällä eteenpäin. Jokainen kengistäni lähtenyt ääni sai minut hermostuneeksi. Siellähän voisi olla vaikka varas tai joku muu hullu. -Pelästyin- kun askeleet loppuivat. -Naisen ääni kantautui edessäni- "kuka siellä" ? kysyi ääni. -Vastasin- Ei ainakaan talonmies virtanen. Sen jälkeen valot syttyivät käytävällä ja edessäni aivan parinmetrinpäässä seisoi yrityksemme tuotteiden pääsuunnittelija Pia. Olin hämilläni ja kysyin häneltä, että mitä hän teki näinmyöhään töissä? Ja ihmettelin myös hänen hiirenhiljaisuuttaan työpaikalla. Totesin ,että olin aivanvarma ettei töissä ollut muita kuin minä. Pia totesi ujona, että hän lähinnä vain katsoo piirrustuksia päivätpitkät eikä pidä juurikaan mitään ääntä. -Naurahdin- ja kysyin leikillisesti häneltä, etteikö isäntä kotosalla pahastuisi moista kotonapoissaolemista? Pia käveli lähemmäs minua ja sanoi ettei mies ole ollut kotona sitten keskiviikon kun hän lähti Saksaan messuille. Totesin Pialle, että eihän tämä kotioloja voita mutta kyllähän täällä voisi vaikka asuakkin kun on noin hurmaavia työntekiöitä paikalla. Pia punastui selvästi ja kiitti kohteliaasti. Jouduin kuitenkin kertomaan Pialle, että minulla on vielä hirmuisesti töitä ja ,että minun pitää palata niiden ääreen. Pia nyökkäsi ja sanoi, että olen aivan hiirenhiljaa kuten ennenkin jotta saisin tehdä rauhassa töitä. Avasin salkkutietokoneeni kannen ja aloin naputtelemaan työtilauksia koneen tietokantaan. Olin hivenen virkeämpi ja työtahti oli entisenlaista nopeaa ja tehokasta. Kello kerkesi vierähtämään jo lähelle klo21 kun havahduin tutun tuoksuisen hajuveden. Nostin katseeni salkkukoneen näytöstä ovelleni ja huomasin Pian nojaavan ovenkarmiavasten hymyillen. Kysyin Pipsalta "sillä nimellä me olimme työtovereidemme kanssa häntä kutsuneet" ,että oliko hän kauankin siinä tarkkaillut töitäni. Hän vastasi, että jo jonkinaikaa. Olin vähän hämilläni, kenties väsymys alkoi vallata mieleni ja kysyin häneltä, että pitikö hän näkemästään. Pia hymähti ja sanoi :Jos noi mauttomat verkkarit viitsisit ees jokupäivä jättää kotio ja hankkia uuden paidan tämän venyneen tilalle niin ehkäpä hän saattaisi pitää vielä enemmän näkemästään. Pahoittelin Pialle, että olin kuin wapputorinmyyjän pukeissa ja hän naurahti..Kysyin että helpottaisiko se hänen oloaan jos vain riisuisin ne pois. Pian ilme kasvoilla muuttui ja samassa huomasin kysyneeni hivenen härskisti ja keräsin nopeasti ajatukseni kasaan ja nopeasti muutin puheenaihetta siihen että onko hänellä minkäänlaista kyytiä kotio? Pia totesi, että kyllä on. Suljin salkkukoneeni kannen ja huokasin nojautuen tuolillani.. Pia palasi äskeiseen aiheeseen vaatteiden riisumisesta ja sanoi että jos minäriisuisin niin helpottaisiko se oloani jos hänkin riisuisi vaatteensa.. Ennenkuin kerkesin sanomaan sanaakaan niin hän oli jo aivan puolipukeissa. Edessäni paljastui nätti nuoren-naisen vartalo ja huomasin olevani pirteä kuin porkkana.. Joku muu asia minussa oli myöskin pirteä kuin porkkana. Olin kieltämättä aivan paniikissa ja minua kuusivuotta vanhemman naisen pauloissa. Pia kysyi että ujostuttiko minua? Vastasin että juu ja ei. Yritin muuttaa puheenaihetta takaisin työhöni ,että ne tarvitsisi saada ensiviikoksi valmiiksi. Pia ei kuunnellut vaan tuli painamaan huulensa omianivasten. Pia sanoi että täällä on jotenkin vetoisaa ja otti minua kravaatista kiinni ja veti aivan itseensä kiinni. Käyttäydyin kuin kakara. Naamani punotti ja olo oli kuin olisi tehnyt mieli soittaa äitilleni. Ujouteni kuitenkin haihtui nopeasti kun tunsin puristavan otteen haaroissani. Pia tuntui tietävän mitä oli tekemässä mutta ei jatkanut yhteistä hetkeämme siitä pitemmälle. Pia suuteli huuliani ja kysyi, että miten olis jos lähtisimme meille? Hänellä oli talo tyhjillään ja ajattelin että voisihan tuolla nytten käydä. Osasin kyllä odottaa mitä tuleman piti ja lähdimme kohti Pian asuntoa joka sijaitsi Tampereella pyynikinharjun tuntumassa... Enempää en tästätarinasta suostu kertomaan.. Katsotaan jaksanko / uskallanko kertoa enempää..

Klikkaa ylös