Ryhmä	Seksinovellit
Otsikko	Papin yksityisopetuksessa
Laatija	Herukka
Julkaistu	26.08.2002 0:30:00
Teksti	Herran vuosi 1642. Oli taas se aika vuodesta kun nuoret olivat ripillä. Pappi Athanasius Jaakopin poika seisoi alttarin äärellä viinimalja ja öylättivasu edessään. Hän messusi kovaa ja kuuluvalla äänellä, mutta siinä samalla hänen himokkaat silmänsä tutkailivat kiinteästi alttarin ympärille polvistuneita nuoria. Näistä jokainen oli pukeutunut valkoiseen kaapuun, mutta tytöistä erotti silti heidän maalaismaisen runsaat muotonsa. Joistakin saattoi sanoa ettei kyseessä enää edes ollut mikään tyttö, sillä täällä Jumalan selän takana ei pidetty niin väliä sillä minkä ikäisenä nuoret ripille tulivat. Pääasia että tulivat, etteivät välttämättömää syntiä suuremmassa synnissä pentujaan siittäneet. Tässä pitäjässä oli jo vuosikymmeniä ollut sellainen tapa, että papilla oli asunnon ja ylöspidon lisäksi myös sellainen luontoisetu josta ei sopinut huudella kylillä ja kujilla. Joka vuosi Athanasius valitsi tarkoin näistä muodokkaista nuorista naisista itselleen mieluisimman Eevan tyttären ripin jälkeen tapahtuvaa yksityisopetusta varten... Niinpä pappi nyt tarkasteli juurtajaksain näitä valheellisen viattomuuden perikuvia, jotta hänen "opetuksesta" saamansa ilo olisi niin suuri kuin mahdollista. Kovin oli sirkeitä silmiä ja punaisia poskia, mutta mikään ei oikein miellyttänyt Athasiusta. Mutta kun hän oli jo juottanut pitelemästään maljasta kulauksen viiniä parillekymmenelle nuorelle naiselle ja miehelle, kohdistuivat hänen silmänsä synnillisen kauniiseen tyttöön. Tytön kasvot olivat kuin enkelillä, ja niistä pappi oli päättelevinään ettei yksikään poika ollut tähän vielä kajonnut, vaikka tytön huulet olivatkin hekumallisen aistilliset ja pehmeät... Tytön silmiä varjostivat pitkät, tuuheat ripset, ja hänen vehnänvaalea tukkansa oli sidottu yhdeksi paksuksi palmikoksi. Ikäisekseen hänellä vaikutti olevan varsin runsas povi, joka kohoili kiivaasti valkoisen kaavun alla. Pappi teki päätöksensä ja nyökkäsi kevyesti tytön kohdalla, merkiksi niille jotka istuivat kirkossa toimitusta seuraamassa. Kun ehtoollinen sitten oli ohitse ja nuoret tekivät lähtöä kirkosta ulos, muutama seurakunnan vanhin astahti vaalean tytön eteen ja ohjasi tämän päättäväisesti kirkon sivuhuoneeseen, jossa Athanasius juuri riisui kasukkaansa. Sanaakaan sanomatta, hivenen synkeästi mulkaisten miehet jättivät pelokkaan tytön papin seuraan ja poistuivat. Pappi tiedusteli tytön nimeä, ja tämä sanoi hieman vapisevalla äänellä olevansa Annastiina. - Kuulehan Annastiina, kaikille noille muille Eevan tyttärille minä annoin vain tietyn osan sitä mitä aikuisen naisen elämään tulee kuulumaan. Sinulle minä kuitenkin annan enemmän, sinä olet saava osaksesi Herran koko armon, runoili Athanasius. Tyttö näytti epäröivältä. Pakko hänen oli kuitenkin jäädä papin luokse, vaikka hänen mielensä olisikin kenties ollut juosta karkuun tuota keski-ikää lähestyvää arvokkuuttaan uhkuvaa miestä. Selittämättä sen enempää Athanasius tarttui tytön käteen ja talutti tämän jykevän ja melkoisen korkean tuolin ääreen. Tuolilla papin oli usein tapana istuskella, katsellen ikkunasta ulos vaihtuvia säitä tai lukien Pyhää Kirjaa. Nyt hänellä oli kuitenkin muuta mielessä. Pappi Athanasius ohjasi tytön tuolin toiselle sivulaidalle, työnsi hänen yläruumiinsa lempeästi mutta varmasti tuolin istuimen päälle, ja nosti yhä tytön yllä olevan valkoisen kaavun helman tämän vyötärölle asti, paljastaen kaiken mitä tytöltä löytyi vyötärönsä alapuolelta. Hetken ajan pappi antoi kämmeniensä levätä raskaina tytön paljaalla takamuksella, ja hänen rinnastaan kohosi yksi jos toinenkin melkein valittava huokaus. Kaikki tytössä oli täydellistä ja kaunista niinkuin vain elämänsä kukoistuksessa olevassa naisenpuolessa voi olla. Seuraavaksi Athanasius hiveli kevyesti tytön reisiä, siirtyen niiden takalaidalta yhä lähemmäs reisien sisäpintaa. Kevyestikin koskettaessaan hän saattoi tuntea miten tytön sydän hakkasi kovaa. Tilanne kiihotti hänet äärimmilleen, ja muitta mutkitta hän repäisi papin vaatteensa edestä auki ja työnsi paljastuneen miehisen elimensä tytön reisien väliin... suoraan hänen salaiseen naiselliseen paikkaansa. Tyttö oli kiljaista, mutta Athanasius painoi nopeasti kätensä tämän suulle ja mutisi muutamia rauhoittavia sanoja. Sitten hän alkoi liikutella kookasta elintään ensin hitaasti tytön sisällä, sitten yhä kiihtyvämmällä tahdilla. Kun hän varmistui siitä ettei tyttö huutaisi, hän painoi kätensä tämän runsaita (joskin yhä kaavun peittämiä) rintoja vasten ja yhtyi tyttöön kaikella voimallaan ja halullaan. Tyttö huohotti kevyesti, pappi huohotti raskaasti. Athanasius tunsi ettei pystynyt enää pidättelemään hetkeäkään, ja antautui täysin miehisen luontonsa vietäväksi. Käheästi huudahtaen hän laukesi syvälle tytön sisälle, ja tunsi antaneensa kaikkensa... Hieman myöhemmin kun kummankin osapuolen sydän ei enää takonut viimeisillään, pappi talutti tytön pieneen makuukammioonsa kirkon toiseen sivuhuoneeseen. Siellä hän asetti Annastiinan selälleen, ja yhtyi tähän uudelleen, tällä kertaa siis edestäpäin. Työntäessään uudelleen elämänvoimaa sykkivän elimensä tytön sisälle hän tarkasteli samalla tämän kauniita enkelinkasvoja. Tytön kasvoilla oli arvoituksellinen ilme, joka ei näyttänyt olevan lähimainkaan tuskaa, pelkoa tai inhoa. Lähinnä niillä oli ihmetyksen ja uteliaisuuden merkkejä. Tytön poskilla hehkui voimakas puna. Papista alkoi tuntua siltä kuin tytön lantio olisi välillä jotenkin vastannut hänen liikkeisiinsä, ja hän vakuuttui entisestään siitä että oli valinnut oikein kaikkien nuorten neitokaisten joukosta. Lauetessaan toisen kerran tyttöön Athanasius tunsi itsensä nuoreksi, ei sillätavoin loppuunajetuksi kuin muiden naisenpuolten kanssa. Leikkiä jatkui koko ilta ja seuraava yökin, ja kun Athanasius viimein malttoi lähettää tytön kotiin, hän otti tältä lupauksen vierailla uudemmankin kerran oppia saamassa - vaikkei papilla ollutkaan lupaa omia itselleen pysyvästi ketään kylän tytöistä. Niin vain kuitenkin kävi että tuo vaalea, runsasmuotoinen Annastiina hurmasi olemuksellaan hänet niin täysin, että sen koommin hän ei muihin tyttöihin katsonutkaan, ja sen jälkeen kun hän oli palkannut Annastiinan taloudenhoitajakseen pappilaan, hän nautti tästä aina siihen asti kunnes aika hänestä jätti. Annastiina puolestaan synnytti monta poikaa ja tytärtä, ja jokaisessa jälkeläisessä tuntui olevan suorastaan luontainen halukkuus toteuttaa luonnon vieteistä suurinta... Niin paljon nämä vanhemmiltaan luonteenlaatua perivät.

Klikkaa ylös