Ryhmä	Seksinovellit
Otsikko	Heinin ilta
Laatija	Daneon
Julkaistu	30.09.2002 1:07:00
Teksti	Oli pimeä maaliskuun yö ja nuori tyttö oli kävelemässä kohti mökkiänsä eräällä lapin hiihtokeskuksista. Heini kirosi sitä että oli juonut sen viimeisen siiderin ja hän kirosi myös sitä miksi heidän mökin piti olla niin kaukana. Vaikkei pihalla nyt ollutkaan kovinkaan kova pakkanen eikä tuullut, ei hänen vaatetuksensa sopinut miinus viiden celsius asteen lämpötilaan. Hänen pitkävartiset, reiteen asti ulottuvat, kumiset saappaat joissa oli todella korkeat korot, natisivat kylmässä ilmassa eivätkä paljoakaan lämmittäneet. Korkeiden korkojen, humalan ja pimeyden takia hän kompasteli lumisella metsätiellä ja hän olikin suurelta osin lumen kastelema. Saappaiden lisäksi hänellä oli jalkojensa suojana vain lyhyt farkkuhameensa ja sitä minne hän oli afterskiissä alushousunsa hävittänyt hän ei tiennyt. Onneksi häntä oli kuitenkin lämmittämässä talvitakki ja alkoholi hänen veressään. Heini oli kuitenkin, huolimatta siitä että oli liian humalassa ja luminen, yhtä kaunis kuin aina, vaalean ruskeat pitkät hiukset valuivat hartioille ja selkää alas juuri niin kuin pitikin, ja hänellä on hoikka mutta muodokas vartalo. Osittain ulkonäkönsä vuoksi hän olikin päässyt sisään baariin, muuten portsari ei olisi häntä sisään päästänyt. Hän oli lähtenyt baariin yksin, kuten nyt oli myös lähtenyt yksin sieltä pois. Laskettelemaan hän oli lähtenyt lappiin kanssa kaveriporukkansa ja poikaystävänsä kanssa, mutta hän oli nyt riitaantunut poikaystävänsä kanssa. Kuten yleensä, heillä oli riitaa seksistä. He harrastivat sitä kyllä, mutta hänen poikaystävänsä, Jarno, olisi halunnut jotain muutakin kuin suihinottoja ja tavallista seksiä. Jarno oli ruinannut Heiniltä anaaliseksiä jälleen, ja ilmoittanut että muut ämmät kyllä antaisivat sitä hänelle kyllä. Lyhyesti sanottuna Heini käski sen jälkeen Jarnon painua vittuun ja lähti yksin bailaamaan. Muut hänen kaverinsa olivat joko liian väsyneitä lähtemään tai eivät uskoneet että pääsisi sisään K-18 paikkaan. Aluksi hänellä oli ollut oikein hauskaa baarissa, ehkä jopa liiankin. Hänelle tarjottiin drinkkejä ja tanssilattialta löytyi seuraa. Välillä hän oli vetäytynyt jonkun komean parikymppisen miehen, jonka nimeä Heini ei enää muista jos sitä edes koskaan kuulikaan, kanssa pimeään nurkkaukseen, jonne ilmeisesti hänen pikkuhousunsakin olivat sitten jääneet. He suutelivat ja hyväilivät toisiaan hetken ja Heini otti nurkassa mieheltä suihin. Mutta heti sen jälkeen mies oli lauennut Heinin sievään suuhun, hän jätti hänet yksin ja häipyi omien kavereidensa joukkoon. Heini oli käväissyt vain naistenhuoneessa siistimässä itseään, ottanut huikan tequilaa jota eräs nainen hänelle tarjosi, oli kuulemma salakuljettanut pullon ovelasti sisään kun ravintolan viinakset on niin kalliita, saadakseen siemennesteen maun suustaan pois. Heini ei tavallisesti ei käyttäytynyt niin, nyt riitely poikaystävän kanssa oli järkyttänyt häntä ja humala heikensi hänen arviointikykyään. Mutta baarissa olevat miehet olivat kuitenkin huomanneet miten tuo nuori, kaunis ja ilmeisen helppo tyttö käyttäytyi. Monenlaiset miehet liimaantuivat kiinni häneen, tekivät jopa suoraan rivoja ehdotuksia. Muutamat alkoivat suoraan kähmiä häntä, mutta Heini sai irtaannuttua onnekseen heistä, ehkä koska useimmat miehistä olivat jopa enemmän humalassa kuin hän. Baarissa oli kuitenkin kaksi miestä jotka eivät olleet nauttineet kuin viskilasillisen. He eivät ehdotelleet tai yrittäneet kouria humaltunutta tyttöä, vaan seurasivat sivusta hänen touhujaan. Miten hän otti vastaan avoimesti miesten tarjoamia juomia, ja sitten joko palkitsi heidät tanssilla ja pienellä ihokontaktilla, tai vain joi juoman ja siirtyi eteenpäin. He myös näkivät mitä hämärässä nurkassa oli tapahtunut, kun Heini oli ollut polvillaan miehen edessä ja ottanut poskeen tuntemattomalta. Ja he myöskin huomasivat kun tämä nuori viehättävä nainen kyllästyi miesten sikailuun ja poistui baarista yksin. Heini kaatui jälleen polvilleen jäiselle tielle, hänen korkeat korot eivät toimineet sellaisella tiellä. Hän kuitenkin alkoi olla paremmalla tuulella, seuraavan mutkan jälkeen heidän mökin pitäisi jo näkyä. ’Krrncch, krrnchh!’ Heini kuuli takaansa kuinka nopeat ja raskaat askeleet lähestyivät häntä. Lumi natisi jonkun jalkojen alla joka oli hänen takanansa. Heini ei juuri nyt välittänyt tavata ketään ja pimeä metsä ympärillä hermostutti ja pelotti häntä joten hän nousi nopeasti jaloilleen ja lähti entistä nopeammin kävelemään. Mutta samalla askeleet hänen takanaan myös lisäsivät vauhtia. Joku seurasi, jopa jahtasi häntä! Heini lähti juoksemaan pakoon mutta menetti jälleen tasapainonsa, horjahti, ja kaatui ojaan selälleen. Nyt hän näki jahtaajansa. Pimeästä juoksi häntä kohti kaksi tummaa hahmoa. Heini kääntyi ympäri ja nousi ylös. Mutta juuri kun hän yritti pinkaista liikkeelle toinen jahtaajista hyppäsi hänen päälleen, kaataen hänet mahalleen hankeen ja tukahduttaen hänen avunhuudon. Hyökkääjä istui hänen selkänsä päällä ja painoi hänen päätään lumeen ja toisella kädellään otti kiinni heinin toisesta kädestä, vääntäen sen tytön selän taakse. Toinenkin jahtaaja hyppäsi ojaan. Hän oli ottanut taskustaan kumisen pallosuukapulan. Kesken Heini avunhuutokirkaisun hän työnsi sen Heinin suuhun ja toinen mies kiristi sen hihnan heinin pään taakse. Nyt Heini ei enää saanut kuin epämääräistä ja hiljaista muminaa suustaan. Sen sijaan hän vapaalla kädellään huitoi minkä kerkesi, ja saikin raapaistua pitkillä kynsillään kapulan asettaneen hyökkääjän naamaa. Pitkät kynnet leikkasivat ihoa ja Heinin kynsien punaiseen lakkaan sekoittui punainen veri. Raavittu mies karjaisi tuskasta ja huusi voimakkaalla ja nuorella äänellä, "Lutka!", ja nosti Heinin päätä hiuksista ja läimäisi häntä kovaa kasvoihin. "Rauhoitu, ja pidä vauhtia", sanoi Heinin päällä istuva mies vanhemmalla äänellä ja pikaisesti. Heinin päällä oleva mies nappasi nyt myös Heinin toisen käden kiinni, ja väänsi senkin tytön selän taakse. Nuorempi hyökkääjä päästi irti Heinin hiuksista ja veti pussin tytön päähän ja sitoi jonkinlaisella köydellä hänen kädet ja jalat. Nyt vanhempi mies nousi ylös ja nostivat rimpuilevan mutta väsyneen tytön seisaalleen. Miehet ottivat Heiniä kiinni käsistä ja lähtivät raahaamaan tyttöä metsään. Heini ei tiennyt minne miehet häntä veivät, aika tuntui hänestä loputtomalta. Miehet eivät puhuneet keskenään, ainoat äänet jotka rikkoivat hiljaisuuden oli miesten ähinä heidän raahatessa tyttöä syvässä lumessa ja köysien natina Heinin kumisia saappaita vasten. Päässä olevan pussin vuoksi Heini nähnyt mitään, kuminen pallo suussa esti puhumisen ja huutamisen ja miehet olivat sitoneet hänet niin tiukasti käsistä ja jaloista että rimpuilu ei auttanut. Yllätyksen ja shokin haihduttua häntä alkoi todella pelottaa. Hänellä ei ollut epäilystä mitä tapahtuisi, miehet raiskaisivat hänet. Ja hän ymmärsi myös ettei ollut kyse normaalista raiskauksesta koska häntä vietiin näin syrjään. Heinin ruumis värisi kauttaaltaan, osaksi pelon takia ja osaksi kylmyyden. Hän oli hyvin väsynyt, vaikkei itse joutunutkaan kävelemään niin kuin hänen kaappaajansa. Sekunnit tuntuivat minuuteilta, mutta toisaalta hän toivoi etteivät koskaan saapuisi perille. Samalla hetkellä kun Heini sen ajatteli tunsi hän miten he saapuivat lumettomammalle alueelle. "Minä ensin.", hiljaisuuden rikkoi vanhemman miehen ääni. He olivat saapuneet pienelle aukiolle, joka oli tyhjennetty lumesta ja jonka keskellä oli yksi alhaalta oksaton puu. Miehet päästivät irti Heinistä ja hän romahti maahan. Heini yritti nousta pystyyn muttei pystynyt, hän oli liian väsynyt ja hänen kaikki raajansa oli tiukasti köytetyt. Miehet kuitenkin alkoivat avaamaan hänen köysiensä solmuja ja repivät tytön vastustamisesta huolimatta hänen talvitakin pois päältä, jonka jälkeen toinen heistä käveli puun luokse, sen heistä vastakkaiselle puolelle. Heini kuuli hänen askeliensa loittonevan ja ajatteli mahdollisuutensa koittaneen! Niillä voimilla jotka hän epätoivostaan kokosi hän nousi kontilleen ja pinkaisi juoksuun. Häntä vahtinut mies oli kuitenkin tietoinen hänen tuhoon tuomitusta yrityksestä koko ajan, ja otti kiinni Heiniä hänen pitkistä hiuksistaan. Mies kiskaisi taaksepäin ja Heini kaatui maahan selälleen, ja olisi kiljaissut tuskasta jos kapula ei olisi ollut hänen suussaan. Siinä samassa myös Heinin päässä ollut pussi lensi hänen päästään paljastaen hänen kauniit, mutta nyt kyyneleiset kasvot. Koska Heini ei voinut kiljaista kivusta hänen täytyi tyytyä hiljaiseen muminaan ja kumisen pallon puremiseen hampaillaan. Mies lähti vetämään armotta tyttöä hiuksista ja Heini yritti seurata perässä parhaansa mukaan ja otti kiinni miehen ranteesta. Puun luona mies helpotti helposti hennon tytön käden ja käänsi Heinin selin puuhun päin. Toinen mies otti kiinni Heinin oikeasta kädestä ja hän raahannut vanhempi mies vasemmasta. He vetivät hänen kädet puun taakse ja sitoivat ne sinne tiukasti, ranteista yhteen. Puu oli juuri niin paksu että Heinin kädet ylsivät selän kautta sen ympäri. He painoivat tytön seuraavaksi polvilleen ja sitovat myös jalat kiinni puun takaa köydellä. Saatuaan kaikki solmut sidottua molemmat miehet kiersivät puun etupuolelle ja nyt Heini näki ensimmäistä kertaa kunnolla hyökkääjänsä. Vanhempi oli noin viisikymppinen, lievästi ylipainoinen, yllättävän tavallisen näköinen, kaljuuntuva mies. Nuorempi oli kaksissakymmenissä, lyhythiuksinen, atleettinen ruumis ja melko komeat, parran sänkiset, kasvot joissa nyt oli Heinin kynsillään raapaisema haava. Jonkin verran verta oli kuivunut hänen naamalleen ja sai hänet näyttämään entistäkin pelottavammalta. "Ole syntinen lutka! Mutta me autamme sinua ja sieluasi joka muuten palaisi helvetissä.", sanoi juuri tämä nuorempi mies hänelle. Heinin pelko kasvoi entisestään, hän oli joutunut joidenkin uskonnollisten lahkolaisten kaappaamaksi! Hän oli lukenut joskus lehdistä tämän tapaisista kauhujutuista ja tiesi mihin kaikkeen hulluuteen ajautuneet ihmiset pystyvät. "Tiedämme tarkalleen mitä olet puuhaillut, miten olet häpäissyt itsesi. Kaikki sinussa, meikkisi, vaatteesi, hajusi kielivät synnistä.", hän jatkoi vaahdoten. "Jo riittää veli.", sanoi vanhempi, "Älä pelkää nuori tyttö. Sillä sinä tulet pääsemään paratiisiin, siitä me pidämme huolen. Mutta sielusi on puhdistettava ruumiisi kautta. Ja siinä me autamme sinua.", hän jatkoi samalla kun silitti Heinin hiuksia ja poskea jolle kyyneleet olivat jäätyneet. Heini yritti kääntää päätään sivuun ja suojaan inhotuksesta tuon miehen kosketusta kohtaan. Toisella kädellään mies kaivoi taskustaan kappaleen, jossa oli keskellä halkaisijaltaan n. 4-5 cm rengas ja siitä renkaasta lähti kaksi nahkaremmiä, joissa oli tavallisten vöiden tapainen kiinnitysmekanismi. Itse rengas oli päällystetty pehmeällä kumilla ja siinä oli pari pientä uloketta ylä- ja alapuolilla. "Ota häneltä kapula suusta, veli.", vanhempi mies sanoi toiselle ja tarrasi nyt tiukasti heiniä leuasta kädellä jolla oli aiemmin silittänyt hänen kasvojaan. Nuorempi mies irrotti Heinin pään takaa punaisen pallokapulan hihnat ja poisti hänen suustaan pallon, joka oli aivan sylkinen toiselta puolen. Heinin ensimmäinen reaktio oli yskiä ja imeä ahnaasti ilmaa keuhkoihinsa. Hänen toinen reaktionsa oli alkaa huutamaan, mutta miehet pakottivat hänen suunsa niin auki kuin mahdollista, ja vanhempi mies asetti renkaan Heinin suuhun. Renkaasta olevat ulokkeet asetettiin tukevasti hampaiden väliin, ja sillä aikaa kun vanhempi mies piti kiinni Heinin leuasta ja rengasta paikalla, nuorempi kiristi nahkaremmit tiukasti Heinin pään taakse. Nyt Heinin suu oli niin auki kuin hän sen vain pystyi avaamaan, eikä voinut sulkea suutaan. Ja vaikka nyt hänen äänensä kulki vapaammin ei hän kuitenkaan pystynyt muodostamaan selviä sanoja, ainoastaan epämääräistä murinaa josta ilmeni hänen vastalauseensa. Koska Heini ei myöskään voinut kallistaa päätään taakse puun takia, alkoi pian hänen avonaisesta suustaan valua sylkeä pitkin hänen leukaansa. Koskaan ei ollut Heini tuntenut oloansa niin häväistyksi. Miehet katsoivat häntä hetken aikaa, sitä kuinka hän turhaan yritti vapautua köysistä ja hänen nuorta ruumista. Sitä miten asento johon hänet oli sidottu korosti entisestään hänen suuria, kiinteitä rintojaan, ja miten kutsuvasti hänen jalkovälinsä oli levällään. Vanha mies alkoi avata housujensa vetoketjua juuri Heinin naaman edessä. Avattuaan housut hän kaivoi esiin sieltä peniksensä, vielä pienen ja ryppyisen. Mies tarttui kaluunsa kädellä ja alkoi sillä silitellä Heinin kasvoja, samalla kun naureskeli. Heini yritti liikuttaa päätään pakoon, mutta mies tarrasi häntä hiuksista lujaa vapaalla kädellään. Heini olisi itkenyt, mutta yhtään kyyneliä ei enää pystynyt erittymään häneltä. Mies alkoi nyt liikuttaa kaluaan tytön huulilla, pehmeillä ja vaaleanpunaisilla, levittäen niille Heinin leualle valunutta sylkeä. Heini yritti huutaa vastaan, mutta ehkä juuri siitä innostuneena mies työnsi peniksensä tytön suuhun. Mies ei ollut vielä saanut erektiota, ja vielä löysä vehje lojui Heinin pehmeän kielen päällä. Heiniä melkein oksetti ja hän yritti työntää kielellään miehen peniksen sivuun, mutta juuri siitä se innostui. Se alkoi kasvaa tytön suussa, sykäyksittäin kun veri pumppautui sen varteen. Vanha mies piti kiinni Heinin päästä niin että hänen vehkeensä kasvoi melkein kokonaan täyteen mittaansa tytön suussa. Sitten hän otti sen pihalle, liukkaana syljestä ja kovana. Heini oli melkein tukehtunut tuohon lihanpalaan ja veti henkeä. Kunnes mies alkoi uudestaan työnnellä kaluaan Heinin suuhun, jota Heini ei pystynyt sulkemaan. Aluksi hän yritti hieman kielellä estellä, mutta se tuntui vain kiihottavan miestä, joten hän antoi sen vain olla paikoillaan. Heinin onneksi vanhemmalla miehellä ei ollut kovinkaan iso vehje, ehkä hieman tavallista lyhyempi mutta paksumpi. Mies veti kalunsa aina melkein kokonaan tytön suusta, ja sitten paukautti sen niin syvälle kuin pystyi, välillä ihan nieluun asti. Heini yritti vain keskittyä hallitsemaan oksennusreaktion ja hengittämiseen. Jossain vaiheessa mies otti avukseen oikean kätensä, runkaten itseään ja työnnellen terskaan Heinin suuhun, samalla kun piti kiinni tytön takaraivoista tai hiuksista jotka olivat nyt sotkeentuneet. Heini huomasi miten miehen hengitys alkoi syventyä ja muuttui väliin ähkimiseksi, ja tiesi että hän oli lähellä. Heini sulki silmänsä, eikä mennyt kauan kun miehen kalu alkoi sykkiä nopeassa tahdissa. Mies työnsi peniksensä syvälle Heinin kurkkuun ja laukaisi ensimmäisen satsin kuumaa spermaa suoraan nieluun. Mies veti kaluaan pois päin ja toinen laukaus jäi Heinin suuhun. Mieheltä tuli vielä pieni kolmas purkaus joka jäi kiiltelemään Heinin huulille. Heinin oli pakko niellä osa suolaisesta ja ällöttävästä spermasta, mutta osan hän onnistui työntämään ulos kielellään. Valkoista ja tahmeaa siemennestettä valui hänen leukapieliään pitkin sekoittuen hänen kuolaansa. Mies naureskeli tyytyväisenä ja sulki housunsa. "Huh. Sinun vuorosi, veli.", mies sanoi ja astui kauemmas Heinistä. "Käännetään hänet.", vastasi nuorempi. Heini huomasi tämän nuoremman miehen pitelevän kädessään n. 1,5 metrin pituista taipuisaa oksaa, jonka mies oli ilmeisesti äskettäin käynyt taittamassa metsästä. Miehet irrottivat köydet puun takaa ja toinen heistä nosti Heinin pystyyn ja paiskasi puuta vasten, nyt maha puuta vasten. Nyt puun takana oleva vanhempi mies heitti köyden toisen pään paksun oksan yli, joka oli noin kolmen metrin korkeudessa. Köyden toisella päällä hän sitoi Heinin ranteet yhteen niin että Heinin oli pakko halata puuta. Sitten hän alkoi vetää oksan yli heitetystä köyden päästä, nostaen tytön kädet niin korkealle kuin pystyi mutta kuitenkin sallien jalkojen olla tukevasti maassa. Tämän tehtyään he vielä sitoivat Heinin jalat puun ympäri menevällä köydellä nilkkojen kohdalta. "Hän on kokonaan sinun nyt", vanhempi mies sanoi sidottuaan viimeisen solmun. "Vaihda vielä pallokapula hänen suuhunsa, tästä tulee muuten äänekästä", nuori mies vastasi raivokkaalla äänellä. Rengas irrotettiin Heinin suusta ja Heini nopeasti sulki suunsa, vihdoinkin hänen väsyneet leukansa saivat levätä. Tätä ei kuitenkaan jatkunut kauan, pian vahvat kädet pakottivat hänen suun auki ja työnsi sinne punaisen kumipallon ja kiristi sen hihnan hänen päänsä taakse. Miehet olivat sitoneet Heinin tiukasti puuta vasten ja hän käänsi päänsä sivuttain sitä vasten, tunsi puun kaarnan poskeaan vasten. ’Swoooshh!’, nuorempi mies heilautti katkaisemaan puun oksaa ilmassa nopealla liikkeellä. "Näetkö tämän!", hän karjui Heinille ja osoitti naamassaan olevaa haavaa, jonka Heini oli hänelle aiheuttanut, "saat maksaa tästä!". Nuorempi mies piti päätään niin lähellä Heinin naamaa, että Heini saattoi haistaa miehen haavan veren ja tunsi miehen kuuman hengityksen poskillaan. Laski toisen kätensä Heinin niskalle ja silitti sitä hetken. "Olet kaunis. Kaunis, mutta sisältä likainen huora.". Mies alkoi kuljettaa kättään alas pitkin Heinin selkää, kuljettaen sormia selkärangalla, ja samaa tahtia miehen hengitys kiihtyi kun kädet hitaasti laskeutuivat. Käsi saapui Heinin farkkuhameelle. Mies antoi kätensä lipua alemmas, tytön pakaroille. Hetken hän hieroi niitä farkkukankaan läpi, tunsi miten ihanat, treenatut pakarat tuon hameen alta löytyisi. Mies laski kätensä alemmas ja otti kiinni hameen helmasta. Nyt alkoi myös Heinin hengitys kiihtyä, muttei kiihkosta kuten miehellä vaan pelosta ja kauhusta. Mies alkoi nostaa farkku hametta ylös ja sen alta paljastui hänen takapuolensa, sen pyöreät muodot ja ihana, täydellinen iho. Heini toivoi ettei olisi kadottanut pikkuhousujaan, nyt miehet näkivät kaiken hänen jalkovälistään. Lisäksi ne olisivat suojanneet hänen pilluaan, joka nyt oli aivan paljaana puun kaarnaa vasten. Nuori mies vilkaisi alas, hymähti, ja kuiskasi Heinin korvaan, "Näyttää hyvältä, vielä. Mutta nyt on aika ruveta töihin.". Mies astui kauemmas tytöstä, Heini kuuli lumen narskuvan miehen kenkien alla. Hän myös kuuli miten mies huitoi kepillään, miten ilma väistyi taipuisan ja ohuen puunoksan edestä. Ja yhtäkkiä hänen takapuoleensa sattui, todella kovaa ja kirpeästi. Hänen koko ruumiinsa jännittyi ja hän halasi puuta kovaa. Hänen alapäänsä hieroutui puun karkeaa kaarnaa vasten. Hän huusi suukappalettaan vasten, puri sen kumista palloa hampaillaan. Mies oli sivaltanut hänen takapuoltaan oksalla. Heini käänsi päätään niin että sai miehen näkyviin ja etsi silmillään armoa, mutta miehen koko olemuksesta hehkui vain hullua raivoa. Heini näki miehen vievän taas kätensä taemmas ja sitten aloittavan nopean sivaltavan liikkeen. Nyt Heini näki sen tulevan ja valmistautui jännittämällä pakaroitaan, mutta oksan osuessa tuska oli jälleen yhtä kova. Heini sulki silmänsä, ja yritti sulkea tuskan mielestään, 'tätäeitapahdu, tätäeitapahdu....' hän hoki mielessään. ’Swack!’ Ja taas kipu levisi hänen pakaroistaan. Nyt kolme ohutta ja punaista viivaa koristi Heinin kaunista persettä. Mies jatkoi piiskaamista, välillä osuen pakaroihin ja välillä vieläkin kipeämmin tytön takareisiin. Punaiset viivat menivät ristiin ja poikki pitkin tytön herkkää persettä. Piiskaamiseen edetessä iskut alkoivat sattua aina vain enemmän. Heini puri kovaa suussa olevaa palloa, ja joka iskulla hänen ruumis vavahteli tuskasta, ja hieroi hänen eturuumistaan puuta vasten. Mies jatkoi piiskaamista, Heini lopetti iskujen laskut kahdenkymmenen kohdalla ja piti vain silmiään kiinni, kunnes hänellä pimeni. Heini menetti tajuntansa shokista, väsymyksestä ja kivusta. Vanhempi mies käski nuoremman rauhoittua ja he irrottivat tytön ja lähtivät jälleen kuljettamaan häntä. "Aah,.. juuri noin, ime sitä...beibi, sä olet paras munanlutkuttaja", nuori melko komea mies sanoi ennen kuin siirtyi kuusysiin kauniin blondin kanssa. Tämä kaunis blondi oli Miia, yksi niistä Heinin ystävistä joiden kanssa hän tuli lappiin. Miia oli kuullut Heinin riitelevän poikaystävänsä kanssa, ja mennyt katsomaan oliko kaikki kunnossa. Heini oli kuitenkin kerinnyt lähteä juhlimaan yksin, ja heidän huoneessa oli enää Jarno, Heinin poikaystävä. Jarnolla oli ollut päällään ainoastaan bokserinsa ja oli edelleen vihainen Heinille. Miia taas oli pukeutunut ainoastaan yöpaitaansa, ja katsellessaan Jarnon atleettista ruumista oli hän alkanut muistella miten ihanaa seksi oli, olihan hänen viime kerrasta jo aikaa melkein vuosi. Miian oli tarkoitus ollut vain lohduttaa Jarnoa, mutta näillä kauniilla ja viriileillä nuorilla yksi asia johti toiseen, ja pian he olivatkin kietoutuneet toisiinsa. "Tämä...on...väärin...emme...saisi", Miia puuskutti aina väliin kun penis ei ollut hänen suussaan. Jarno keskittyi hetkeksi sormellaan hieromaan Miian pinkkejä häpyhuulia ja vastasi, "Heinin ei tarvitse tietää. Ja hän itse aiheutti tämän...". Lopun mutistuaan Jarno alkoi nuolla tytön alapäätä, ensin pitkin nuolaisuin pitkin häpyhuulia, päästä päähän, maistaen Miian valuvat mahlat. Ja sitten hän keskittyi klitoriksen alueelle, pyöritellen ensin kieltä hellästi sen ympäri, lisäten voimaa hieman joka kierroksella. Voimakkailla käsillään hän hieroi vuorottain Miian kiinteitä pakaroita ja pieniä rintoja, ja puristeli niiden kovia nännejä. Miia työnsi alapäätään kiinni Jarnon naamaa ja imi hänen kulliaan kovaa. Hän pystyi hallitsemaan oksennusreaktionsa niin hyvin että sai mahdutettua koko vehkeen kerralla suuhunsa, ottaen sen väliin suustaan hengittääkseen ja huokaillakseen nautinnosta. Jarnon kalu oli nyt liukas ja kiilteli Miian syljestä, ja kova kuin rautakanki. Jarnon keskittyessä yhä enemmän imemään klitorista ja hoitamaan sitä kielellään, sekä sovitellessaan kahta sormea Miian tiukkaan koloon, ei Miia pystynyt enää huokailujensa takia imemään munaa. Sen sijaan hän alkoi runkata sitä samalla kuin nuoli kiveksiä. Jarno tunsi olevansa lähellä muttei halunnut vielä laueta, joten hän karkasi kiimaisen tytön alta. Miia makasi mahallaan sängyllä, perse vielä hieman pystyssä, ja Jarno asettui hänen selän päälleen, hieroen terskallaan Miian ulompia häpyhuulia, haluten työntyä sisään. "Syötsä pillereitä", Jarno kysyi pitäen samalla kädellään erektiota yllä. "E-en", Miia vastas varovaisella äänellä, "eiks sulla oo kumia?". "Hitto, ei! ...mut voitais me tehdä jotain muuta..." Jarno sanoi viekkaasti ja alkoi Miian häpyhuulien sijaan alkaa hieroa liukkaalla kalun päällään Miian ryppyreikää. "...okei, mutta oo varovainen...siitä on aikaa kun viimeksi...au!", Miia sanoi mutta kesken lauseen Jarno alkoi työntää kaluaan sisään tiukkaan suoleen, "..hitaasti..". Jarno ei ollut uskoa onneaan päästä tikkaamaan perseeseen. Hän totteli Miian ohjeita, ja työntyi hitaasti mutta varmasti sisään tiukkaan ja kuumaan reikään. Miia yritti rentoutua parhaansa mukaan, se sattui aina aluksi, ja jos jännitti se sattui vielä enemmän. Hän makasi liikkumatta sängyllä ja puristi käsillään kovasti tyynyä. Jarnolla meni reilusti yli minuutti ennen kuin hän sai työnnettyä munansa kokonaan sisään, pohjille asti. "Anna sen olla hetki siinä", Miia huohotti, "alkaa tuntua hyvältä". Jarnoa alkoi persereiän löystyä hetken aikaa ja sitten alkoi vetämään kaluaan taakse päin. Miia alkoi pikkuhiljaa pitämään tunteesta takapuolessaan, se sai hänet aina entistä kiimaisemmaksi. Hänen klitoriksensa oli nyt kiihottuneempi kuin koskaan ja hän alkoi itse hieromaan itseään samalla kuin Jarno nai häntä takapuoleen. Tiukassa kolossa Jarno ei voinut naida kovinkaan nopeaa vauhtia, eikä hän olisi uskaltanutkaan, hän oli koko ajan laukeamisen partaalla. Hän yritti vain nauttia perse nainnin tunteesta, sen tiukkuudesta, lämmöstä ja sileästä suolen pinnasta, ja painaa sen tunteen mieleensä, ehkä tämä olisi hänen ensimmäinen ja viimeinen kertansa. Jarno piti vahvoilla käsillään kiinni Miian lanteista, jotta saisi paremmin työnnyttyä hänen sisään. Miia myös nautti joka hetkestä, kyrvästä perseessä ja nyt hän oli työntänyt pari sormea vaginaansa samalla kun toisella kädellään hieroi klitoristaan. Hän yritti hillitä nautinnon huutojaan ettei olisi herättänyt muita mökin asuttajia. Myös hän tunsi alkavansa lähestyä laukeamispistettä, hieroen yhä kovempaa ja käskien Jarnoa, "...kovempaa...kovempaa...syvemmälle...". Pian Miia tunsikin sen alkavan, hänen hengityksensä kiihtyi entistä kiihkeämmäksi, hyvän olon tunne levisi koko ruumiiseen ja ennen kaikkea hänen vaginansa ja peräsuolensa alkoi villisti värisemään ja pumppaamaan. Jarnokaan ei enää kestänyt tiukentuvaa ja pumppaavaa persettä vaan laukesi. Hän työntyi niin syvälle kuin pystyi ja laukesi rajummin kuin koskaan, silmissä melkein pimeni. Miian ruumiin väriseminen loppui ja Jarno vetäytyi hänen takapuolestaan. Jarno lysähti selälleen sängylle Miian viereen lähes voimattomana ja hiestä märkänä. Miia yritti suudella häntä, mutta Jarno esti hänet kädellään. Hän sulki silmänsä ja saattoi ajatella vain Heiniä. Miia nousi sängyltä ja alkoi pukea yöpaitaansa päälleen jälleen. Jarno vilkaisi yöpöydällä olevaa digitaalikelloa, "Kuusi jo. Heinin olisi pitänyt jo palata.". Miia ei välittänyt kuunnella vaan hipsi ensin vessaan, ja sitten omaan huoneeseensa yrittäen unohtaa. Jarno puki päälleen, meni alakertaan. Heinin ulkovaatteittakaan ei näkynyt eteisessä, hän oli siis yhä ulkona. Jarno pukeutui pihaa varten ja lähti kävelemään kohti hiihtokeskuksen baaria. Muutaman sadan metrin päästä mökistä Jarno huomasi tien reunassa olevassa lumessa painauma jälkiä, ja metsään johtavat jalanjäljet. Lapsia, hän ajatteli ja jatkoi kävelyään kohti keskuksen baaria. Heini näki kauheaa unta, unta jossa häntä jahtasi kaksi miestä. Heini tunsi jalkojensa painavan kuin lyijy, ja miehet saavuttivat häntä kokoajan. Heini tunsi itsensä niin pieneksi ja kyvyttömäksi. Hänelle tuli tunne ettei pystyisi liikkumaan ollenkaan, olevansa vain objekti. "Herätys!"...Heini kuuli äänen kaukaisuudesta, joku kutsui häntä unen maasta. Hän yritti nostaa päätään muttei pystynytkään! Myöskään kädet tai jalat eivät voineet liikkua. Heini avasi silmänsä ja näki kaappaajansa edessään, nyt pukeutuneina ruskeisiin kaapuihin joissa oli iso pään peittävä huppu. Heini huomasi olevansa kiinni jonkinlaisessa keskiaikaisen näköisessä laitteessa joka koostui kahdesta isosta lankusta ja lukoista, kuin jalkapuussa mutta siinä oli kiinni hänen kätensä ja päänsä. Alempi lankku oli kiinteästi isossa ja tukevassa pöydässä, ja alempaan lankkuun oli lukittu kiinni ylempi lankku. Heinin ranteet ja kaula menivät läpi lankuissa olevista reistä, jotka olivat liian pienet että Heini saisi irrotettua itsensä ilman että joku nostaisi pois ylemmän lankun. Jalat oli ilmeisesti kiinni jonkinlaisella ketjulla kivisestä lattiasta. Tämä kiinnitys pakotti tytön lähes kokoajan pyllistämään, sallien hänelle vain pienen vapauden liikuttaa lantiotaan. Miehet olivat riisuneet Heinin kokonaan alastomaksi. Aamu alkoi jo pilkistää ikkunasta sisään, ja valon säteet valaisivat Heinin takapuolen jossa näkyi rajun piiskauksen jättämät punaiset jäljet. "Sinä menetit tajuntasi aivan liian aikaisin. Olet heikko, kärsit myös heikkouden synnistä! Emme ole vielä valmiita kanssasi, emme vielä hetkeen. Sinut on uudelleen koulutettava, tottelevaiseksi.", vanhempi mies puhui päättäväisellä äänellä. "Haistakaa vittu! Kuulitteko...kun poliisit saa", SLÄP!, Heini, jonka suu ei enää ollut tukittu, yritti nyt sättiä kaappaajiaan ja kiduttajiaan, mutta nuorempi mies läpsäisi häntä poskelle. Heini alkoi jälleen huutaa, mutta mies tukki isolla kämmenellään hänen suunsa. "Puhut vain kun annamme luvan tai sinua puhutellaan, ja puhutellessa kutsut meitä mestareiksi. Totteluttomuudesta seuraa rangaistus.", vanha mies jatkoi saarnaansa. Nuorempi irrotti otteensa ja heti Heini jatkoi miesten haukkumista. Nuorempi mies katsoi toista hetken ja vanha mies nyökkäsi. Nuorempi asettui Heinin vierelle ja läpsäisi häntä takapuolelle. Heinin herkkää ihoa kirveli ja huulilta pääsi tuskan kiljaisu ja "kusipää!". Slap, uusi isku, uusi kirous. Slap,Slap,Slap,Slap. Kuudennen iskun jälkeen Heini pysyi hiljaa, kuudennen aikana hänen polvensa olivat pettäneet ja kaatui hieman, 'jalkapuun' satuttaen hieman kaulaa hänen romahtaessa sen varaan. "Hyvä, alat oppia. Mutta tahdon uudenlaiseen elämään pitää tulla omasta tahdostasi. Mutta asetit korvamme kuulemaan helvetillisiä sanoja, siitä sinua tulee rankaista. Veli, aseta hänelle nipistimet". Nuorempi mies otti kaapunsa taskusta parin säädeltäviä nänninnipistimiä ja kiinnitti ne Heinin muodokkaisiin, riippuviin rintoihin. Tyttö irvisti tuskasta, mutta ei antanut miehille sitä nautintoa että olisi parkaissut. "Oma käytöksesi vaikuttaa siihen kuinka pian vapaudut niistä, ja kuinka suuri kipusi ennen valaistumistasi on.", vanha mies sanoi rauhallisella ja opettavaisella äänellä, jonka jälkeen hän kaivoi kaavun suojista esiin kirjan jossa oli mustat nahkakannet. Nipistimet eivät ensin olleet tuntuneet paljoakaan mutta pian niistä tuleva tuska alkoi levetä syvemmälle ja koveni lähes sietämättömälle tasolle. Nuori mies käveli pois Heinin luota, huoneen yhden hyllyn luo. Heini näki miehen ottavan hyllystä kaksi ohutta ja pitkää kynttilää, ja liukastavan niiden toisen, ei sytytettävän, pään jonkinlaisella rasvalla. Vanha mies alkoi lukea kirjaa, jollain oudolla kielellä jota Heini ei tunnistanut. Nuori mies käveli takaisin Heinin luokse hänen taakseen ja asetti toisen kynttilän pöydälle. Toista hän alkoi työntää Heinin vaginaan. Heini aikoi huutaa muttei uskaltanut. Kapea kynttilä meni helposti sisään Heinin pimppiin, ulos jääden noin parikymmentä senttiä kolmenkymmenen sentin kynttilästä. Mies otti toisen kynttilän ja asetti sen Heinin peräaukon kohdalle. "Ei!...au", Heini huudahti ja nuorempi rankaisi häntä heti kahdella läpsäisyllä pakaroille. Vanhempi mies jatkoi messuamistaan. Mies pyöritteli kynttilää Heinin perseellä, hieroen väliin pakaroita, yrittäen välillä hieman työntää kynttilää sisään. "Sano että haluat sitä ja avaa hieman itseäsi", nuorempi mies komensi. "En!". Mies tiukensi Heinin nänninnipistimiä, nyt niistä tuleva tuska oli valtaisa, tyttö hädin tuskin pystyi keskittymään muuhun. "Hyvä on...haluan sitä! haluan sitä! ota ne pois! ne sattuu!". Mies löysäsi nipistimiä löysimillään, niin että ne vielä pysyivät kiinni mutteivät enää aiheuttaneet kipua. Mies alkoi työntää kynttilää Heinin takapuoleen, joka oli todella vaikeaa. Heini yritti avautua, mutta se oli vaikeaa, ja ohutta liukastettua kynttilääkään ei meinannut saada tiukkaan reikään. Mies kuitenkin survoi sen sisään, yhdellä nopealla ja voimakkaalla liikkeellä. Heiniltä pääsi tuskan huuto, ja olo oli todella omituinen hänen alapäässään. Ja sitten kuului tulitikun raapaisu, mies sytytti kynttilät. Vanha mies lopetti messuamisen ja he poistuivat huoneesta. Heini huusi apua heidän peräänsä, pillustaan ja perseestään pilkottaen palavat kynttilät. Jarno saapui baarille, mutta siellä ei ollut enää (tai vielä) ketään. Hän ei ollut nähnyt Heiniä matkallakaan. ”Ei kai se saamarin lutka ois menny jonkun toisen luo! Ei, ei Heini olisi niin tehnyt”. Jarno lähti matkalle takaisin mökille. Koko matkan hän ajatteli missä Heini olisi. Hän saapui jälleen kohdalle jossa lumi oli painautunut tien vierellä ja jalanjäljet johtivat metsään. Mutta nyt hän huomasi kävellessään toiseen suuntaan jotain mitä ei ollut aiemmin huomannut, nimittäin Heinin rannerenkaan lumessa. Rannerenkaan jonka juuri Jarno oli Heinille 17vuotis syntymäpäivänä ostanut. Hän lähti seuraamaan metsään johtavia jälkiä, päässään aivan uudenlaiset epäilyt ja pelot. Heini huomasi huutamisen hyödyttömäksi, ne urahtaneet miehet siitä välittäneet. Hän yritti saada kynttilöitä pihalle aukoistaan, mutta liukastusaine oli nyt kuivunut tahmeaksi mönjäksi. Hänen onneksi kuitenkin kuuma tali tippui alas, eikä valunut pitkin kynttilää hänen aukkoihinsa. Kynttilät alkoivat kuitenkin lyhetä uhkaavasti, Heini melkein jo tunsi niiden liekit. Hän yritti päästä irti jalkapuustaan, mutta turhaan. Myöskin jalat sitovat ketjut olivat tukevasti kiinni ja vapautuminen oli mahdotonta. Huoneen ovi avautui ja Heini vilkaisi sinne. Nuorempi mies käveli sieltä hitaasti hänen luokseen, sulkien ensin oven perässään. "Meillä jäi hieman leikki kesken yöllä. En saanut vielä aivan kaikkea haluamaani.", mies sanoi hiljaa Heinille korvaan. Mies haroi tytön kaunista vaalean ruskeaa tukkaa ja silitti kyynelten juovittamaa ihanaa poskea. Heiniltä pääsi kyynel valumaan ja mies nuolaisi sen. Hän alkoi nuolla Heinin täyteläisiä huulia, varastae

Klikkaa ylös