Ryhmä	Seksinovellit
Otsikko	Väärä hälytys, osa I (CaZmir~)
Laatija	CaZmir~
Julkaistu	06.10.2002 12:35:00
Teksti	[tarina on fiktiota, en ole kirjoittanut tarinoitani tänne aikoihin, asialliset kommentit ovat tervetulleita... tiedän, että tarinassani saattaa olla eri ammattien ja muiden juttujen puuttellisia, tai "ei niin olemassa olevia" juttuja, mutta niihin huomiota kiinnittämättä; Nautiikaa. :)] Tik tik tik... äänekäs, puinen seinäkello tikittää toimistohuoneeni seinällä. Vilkaisen kelloa. jo puoli yksi yöllä. Mutta ei aiuta mikään. Ylityöt ovat ylitöitä. Keskityn jälleen näyttöpäätteeseeni, mutta jostain syystä oloni tuntuu levottomalta, ja ajatukseni katkeilevat. Ehkä tämä johtuu siitä, että en ole nukkunut tarpeeksi, mietin ja nousen ylös pehmeältä, lämpimältä tuoliltani. Kierrän ison pöytäni edestä lievästi oikealle, hankkimani ison kokovartalopeilin eteen. Katselen itseäni päästä varpaisiin. Päälläni on t-paita ja löysät, mustat housut. Mitäkö teen ne vaatteet päällä maineikkaassa ja arvokkaassa ATK- firmassa? En kertakaikkiaan jaksanut istua yötöissä jakkupuku päällä, edellyttäenkin että koko rakennuksen henkilökunta, muutamaa yövartijaa ja siivojaa lukuunottamatta ovat omissa kotonaan, pehmeissä sängyissään. Ja minun seuraava nukkumapaikkani on takanani oleva sohva, jonka saa kätevästi vedettyä vuoteeksi. Kuitenkin sänky on minulle epämieluisa paikka, mutta korvaa hyvin lattian. Kotiini on 40 km matkaa, enkä kerkeä viettää siellä melkein koskaan aikaa. Olenhan sentään töissä yli 10 h päivässä.toimistosihteerin työ on hyväpalkkaista, mutta raskasta ja kiireistä työtä. Ja vielä pula henkilöstöstä, niin... Katsahdan uudestaan peiliin, ja heitän jalassani olevat sandaalit pois, ja hulmautan pitkät, tummat hiukseni auki. Otan nenälläni olevat lukulasit pois, ja venyttelen raukeasti. Laitan silmälasit pöydälle, ja hiljaa hiipien kävelen huoneeni poikki etuovelle. Kaivan taskuni pohjasta kolikoita, ja menen erään lasioven kautta, nopeasti oven avaten, huonettani vastapäiselle juoma-automaatille, ja ostan sieltä limsan. Työnnän kolikoita automaattiin, ja kuulen limsapullon kolahduksen. Otan viileän limsapullon käteeni, ja kävelen se kädessä takaisin kohti lasiovea. Vetäisen tottuneesti oven kahvasta, kunnes yllättäen huomaan että ovi ei aukea. -Lukossa?! Parahdan tuskastuneena, ja läimäisen kädellä otsaani. -Se avainkortti...! Sanon itselleni harmitellen, ja muistelen kuinka laitoin kaulassani olevat avaimet,-myös avainkortin- työpöytänilaatikkoon, luullen etten lähde huoneesta enää mihinkään. Ovea nykiessäni huomaan, kuinka yllättäen oven turvalaitteen näyttö värjäytyy punaiseksi, ja alkaa vilkkua. Kauhuissani katselen ympärilleni. Yövartija tulee aivan piakkoin! Ja aivan kuin ennenkin en olisi juuttunut vessoihin kiinni, unohtanut avaimia kotiin, tai törmäillyt vartijaan ennenkin. Ja yksi kerta vielä lisää? Kiitos ei! Kävelen nopein askelin juuri sopivasti takanani olevaan siivouskoppiin. Tai siis yritän kävellä... ..Kuitenkaan siivouskopin lukko ei suostu aukeamaan, vaikka aukaisunappi on käsissäni. Lukon pieni vipu lipsuu hikisistä käsistäni. Tuskastuneena kuuntelen lähestyviä askeleita, ja pusken ovea kaikin voimin. Juuri kun olen luovuttamassa, ovi aukeaa, ja kun olen nojannut oveen kaikin voimin, voi arvata miten käy; rämähdän oven ohi suoraan siivouskaappiin, ja suuroien pahvilaatikoitten keskelle, ja kuulen kuinka tavarat alkavat yksitellen tipahtaa päälleni mopeista rätteihin. Rämähdys on kova, ja vaikka minuun ei sattunutkaan, voin jo olla näkevinäni vartijan hahmon ovella. Kuitenkaan ovella ei ole ketään, ja yritän nousta tavaroiden keskeltä tirskuen. Kuulen askeleitten lähestyvän yläkertaa, ja työnnän siivouskaapin ovea kiinnimmäksi. Askeleet ovat tulleet tähän kerrokseen. Tutkaileva hymähdys kuuluu aivan nurkan takaa, ja yritän pysyä rauhallisena. En todellakaan halua hänen näkevän tätä! Askeleet pysähtyvät jonnekkin aivan lähelle. Yllättäen tulee aivan hiljaista, ja aivan kuin viimeisenä pisarana ylähyllyllä oleva pesupullo tipahtaa aivan viereeni, ja älähdän säikähdyksestä luullen, että ääni lähti jostain muualta. Askeleet lähtevät hitaasti tulemaan kohti komeroa, ja yritän tiivistää itseni mahdollisimman kiinni seinään. Askeleet ovat aivan oven ulkopuolella, ja yritän pidätellä hengitystäni. Yhtäkkiä ovi levähtää täysin auki, ja vartijan tuima olemus ilmestyy ovensuulle, ja napsauttaa valon päälle. Vasta valon valaistessa huoneen, hän huomaa "tunkeilijan" ovensuun oikealla puolelle, ja tuima ilme muuttuu varautuneesta huvittuneeseen. -Neiti, öh... Kallio? Vartija sanoo, ja laittaa kädessään olleen avainnipun takaisin vyökoteloon. -Mitä Te täällä teette? Nolona astelen siivouskaapista ulos, ja huomaan Vartijan siirtyneen sivummalle katselemaan minua hieman hämillään. -Tuota... tuo ovikooderi ei toimi. Sanon lattiaan katsoen, ja osoitan lasiovea. Miksi minulle aina käy näin.. -Joo, siitä lähti äänetön suoraan piippariini. Kuinka Teillä ei ole avainkorttia? -Uskoisitko, jos sanoisin että se unohtui? Sanon naurahtaen Vartijalle. -Tuota... minun täytyisi varmaan pyytää teitä todistamaan henkilöllisyytenne, mutta... -Ole kiltti ja älä teitittele, Sanon tuhahtaen Vartijalle, ja katson tätä vakavana. -Mulla on dedline huomenna, ja tosiaan pitäisi jatkaa töitä. Jos avaat tuon oven, niin mennään mun huoneeseen, niin näytän henkkarini.. Sopiiko? Vartija nyökkää hitaasti, ja etsii taas avaimet taskustaan. Astun pari askelta taaksepäin, annan tilaa Vartijalle mennä ovelle. Saan samalla tilaisuuden tutkailla suhteellisen komean Vartijan suloisia kasvoja ja tummaa, lyhyttä hiuspehkoa, sekä harmaata uniformua, ja mustia housuja jotka peittävät allensa mukavan muotoiset pakarat, ja ryhdikkään selän. Kesken tuijotteluni Vartija kääntyy minuun päin, ja kertoo saaneensa oven auki. Minä herään ajatuksistani, ja mumisten kävelen Vartijan ohi pitkään käytävään, ja sen päässä olevaan huoneeseen, jonka ovi on auki. Astun sisään huoneeseeni, ja hyppään istumaan tuolilleni. Vartija kävelee hieman tarkastellen perässäni, ja tulee huoneeseen ympärilleen vilkullen. Kumarrun tuoliltani pöydän alle, ja otan sieltä laukkuni. Kurkistan nopeasti pöydän yli Vartijaan, ja kohtaan tämän suloiset silmät katsomassa minuun päin. Punehdun hieman, ja nauraen sanon; -Olethan sinä täällä vielä. Vartija hymyilee minulle. Hänellä on kauniit, valkoiset hampaat, ja sädehjtivät silmät. Keskityn rykäisten vielä laukkuuni, ja etsin lompakkoani. Lopulta, pitkän penkomisen jälkeen löydän lompakkoni, ja otan henkilöllisyyspaperini esiin, ja nousen tuoliltani ylös. -Tässähän tämä... mutisen, ja Vartija kävelee minua kohti, ja istuutuu rennosti pöytäni reunalle. Hän katsoo kädessäni olevaa korttia, ja ottaa sen käteensä. Hänen keskisormensa koskettaa hellästi kämmenselkääni, ja värähdän. Unoformupukuiset miehet ovat olleet aina salattu paheeni, ja fantasioitteni kohde. Ja nyt juuri yksi ahkerimmistani kohteistani on edessäni. Nielaisen hiljaa, ja annan Vartijan tutkia korttia rauhassa. -Kaikki näyttää olevan kunnossa, hän sanoo, ja ojentaa minulle korttini takasin. Otan kortin käteeni, mutta huomaankin, että Vartija ei suostu laskemaan siitä irti. Kummaksuen katson tätä silmiin, ja näen kuinka Vartija katsoo minua tiiviisti. Yllättäen Vartija kohottaa toisen kätensä poskelleni, ja silittää sitä varovasti. Kortti tipahtaa kädestäni pöydälle, ja Vartija kohottautuu seisomaan kevyesti hypähtäen, ja kävelee eteeni, kiertäen pöytäni taakse. Katsomme hetken aikaa toisiamme, ja toivoisin kovasti, että saisin vangita tämän hetken. Vartija liu'uttaa kätensä niskani taakse, ja varovasti kumartuu suutelemaan minua pehmeillä huulillaan, ja tämän jälkeen antaa huultensa sirotella poskilleni, korvanlehdelleni, ja kaulalleni pieniä, mutta ah, niin kuumia suukkoja. Tilanne on vasta aluillaan, mutta sen aiheuttama huumaava tunne päässäni on toista luokkaa, ja naurahtaen irrottaudun Vartijasta, joka tuntuu saaneen lisää itseluottamusta suudelmamme myötä. Vartija kaappaa minut syliinsä, ja tönäisee muutaman tavaran tieltä, ja asettaa minut makuilleni pöydälle. Minä nostan itseäni sen verran, että Vartija saa otettua paidan pois päältäni. Hän kumartuu ylleni ja suutelee minua jälleen huulille... [Jatkan tarinaa hieman myöhemmin, aika ei tällä kertaa riitä.. Kiitos kun luitte novelliani... :) ]

Klikkaa ylös