Ryhmä	Seksinovellit
Otsikko	Takaisinmaksu
Laatija	Daneon
Julkaistu	16.12.2002 23:21:00
Teksti	Takaisinmaksu Jatkoa tarinaan Palkkionmetsästys Katotaan nyt sitte, mitä tästäkin tulee… ----------------------------------------- Talvi alkoi lähestyä. Ensilumi satoi kiireettömästi alas hiljaiseen metsään. Aranilia talsi hitaasti vielä vihertävässä ruohikossa. Hän oli ollut omituisen synkkä parin viime viikon ajan. Hän ei saanut mielestään pari kuunkiertoa sitten tapahtunutta välikohtausta ihmisnaisen kanssa. Yllättyneenä Aranilia oli huomannut ikävöivänsä tätä, vaikkei tavallisesti ollut kovinkaan tunteellista tyyppiä. Hän oli hieman koittanut etsiäkin tätä, mutta kun ei tiennyt ihmisestä juuri mitään, hän oli nopeasti todennut sen mahdottomaksi. Ja se oli vetänyt haltian mielen matalaksi. Hiukan myöhemmin hän saapui kotikyläänsä. Kukaan vastaantulevista ei suonut hänelle juuri muuta kuin halveksivan tuhahduksen. Aranilia ei ollut kovin pidetty henkilö, muttei se häntä haitannut, ainakin jättivät hänet rauhaan. Hän päätti käydä katsomassa josko vankilasta löytyisi joku kivannäköinen vanki, jolla voisi leikkiä. Tämän tyyppinen leikittely vangeilla ei ollut haltioille tavanomaista, muttei mitenkään tavatonta. Hänen saapuessaan vankilaan, siellä oli jo muutamia muitakin katsomassa itselleen kivaa uhria. Nämä haltiat nyökkäsivät Aranilialle kohteliaasti ja yksi jopa hymyili hänelle ja iski silmää. Hän tarkasti nopeasti silmä määräisesti vangit eikä nähnyt mitään mieleistään. Hän lähti harmissaan tiehensä. Vasta jonkin ajan kuluttua tieto siitä, mitä hän itse asiassa oli nähnyt, saavutti tajunnan. Hän oli takaisin vankilassa varmasti ennätysajassa ja katsoi vangit uudelleen välittämättä muista. Kyllä hän oli nähnyt oikein; samainen ihmisnainen, joka oli antanut hänen pysyä vapaana, istui yksinään huoneen perällä. Sydän pumppaillen hän ilmoitti haluavansa ”ihmisnartun tuolta takaa”. Hiukan vangeista vastaava mies ihmetteli tätä, mutta oli oppinut, että kysymällä ei tässä ammatissa saavuttanut mitään hyvää. Olkiaan kohauttaen hän avasi vankien huoneen oven ja kävi tuuppimassa ihmisen jalkeille ja sitten pois huoneesta. Toiset vangit eivät peitelleet vahingoniloaan nähtyään tapahtuneen. Haltiat olivat vanginneet Julian rikoksista haltioita vastaan, koska hän oli vanginnut etsintäkuulutettuja haltioita) ja viskanneet muitta mutkitta paikkaan, josta haettiin vankeja hauskanpitoa ajatellen. Tämä hauskanpito saattoi haltioiden mittapuulla tarkoittaa *aivan* mitä tahansa. Pahemmastakin on selvitty, Julia ajatteli silloin, mutta nyt hän ei enää ollut yhtä varma. Hän käveli vaitonaisena ovesta ja katseli ympärilleen. Joitakin haltiamiehiä katseli häntä ja joku tavanomaisen näköinen tyttö. Hänen hämmästyksekseen vartija johdatti hänet tuon tytön luo. Julia katsoi hieman hämillään tyttöä, mutta ei saanut selville mitään tämän ilmeettömistä silmistä. Araniliaa hymyilytti katsoa epävarmana lähestyvää ihmistä. Hän pyyhki kaikki tuntemisen merkit ja tunteet kasvoiltaan ja koitti näyttää kovalta ja säälimättömältä. Ihminen oli viime kerralla kiusannut häntä ihan omaksi huvikseen, nyt olisi takaisinmaksun aika. Hän kiitti vartijaa ja kiinnitti köyden, joita roikkui varta vasten vankilan seinällä, ihmisen kaulassa olevaan pantaan ja nykäisten käski tätä seurata. Hän vilkaisi pari kertaa taakseen ja huomasi, ihmisen kovasti miettivän jotain. Julia miettikin. Hän mietti, missä oli tämän haltian nähnyt aiemmin. Hänen lähtiessä seuraamaan tätä hän muisti nähneensä tämän rytmikkään kävelytyylin aiemminkin, muttei osannut yhdistää sitä aikaan tai paikkaan. Haltia ei kuitenkaan vihjaillut mitenkään tuntevansa ihmistä. Juliaa alkoi oikein harmittaa asia. Tarkkaillessaan haltian ruumiin rakennetta ja kapeaa lantiota, hän oli varma, että jossain oli tämän nähnyt. Saavuttiin Aranilian asunnolle. Se oli talo. Se kuvailuista. Ovi johti heidät sisään. Muutamat ohikulkijat olivat katsoneet pitkään heidän menoaan. Aranilia oli nauttinut huomiosta, mutta Julia ei pitänyt tämän tyylisestä huomiosta, joten hän huokaisi helpottuneena kun ovi sulkeutui heidän takanaan. Aranilia näytti tikaria vyöllään ja kertoi, että osasi myös käyttää sitä, eikä Julialla ollut syytä olla uskomatta siihen. Aranilia irrotti Julian pannan ja käski tätä ottamaan päällysvaatteensa pois ja perusteli tämän sillä, ettei pitänyt ihmisten muodista. Sitten hän laittoi Julian tekemään kaikenlaista pientä. Hän antoi käskyjään nopeassa tahdissa. Sinne tänne käskyjensä väliin hän lisäsi kehotuksia, että Julia ottaisi jonkun tiellä olevan vaatekappaleen pois. Aranilia katseli hymyillen ihmisen vaatteiden vähenemistä. Hänen ilmeensä sävähti vain silloin kun Julia laski housunsa lattialle, muttei antanut ihmisen nähdä sitä. Aranilia antoi ihmisen tehdä vielä muutaman vähemmän tärkeän työn ja hieman leppoisemmalla äänellä salli tämän levähtää. Hän tarkasteli työn tuloksia pintapuolisesti, taputti sitten Juliaa takapuolelle ja sanoi iloiseen sävyyn, Hyvä tyttö. Taputus havahdutti Julian kun hän tunsi taputuksen paljaalla takapuolellaan. Hän katsoi alas ja huomasi seisovansa pelkässä paidassa. Hän ei muistanut paljoakaan viimeisestä puolituntisesta. Haltian nopeaan tahtiin antamat yksitoikkoiset käskyt turruttivat hänen aktiivisen tajuntansa eivätkä sallineet hänen huomata, että häntä itse asiassa riisuttiin. Julia katsoi hämillään ja Aranilia katsoi takaisin lämpimän iloisella katseella, ja silloin Julia muisti. ”Sinähän”, hän aloitti, mutta loppu lause hukkui haltian suudelmaan. Suudelma kesti pitkään. Julia oli kuin puulla päähän lyöty. Hän ollut edes voinut kuvitella tällaista tapahtuvaksi. Haltian käsittämättömän pehmeä kieli oli taas hänen suussaan ja vaativana tutki hänen omaansa. Vieläkin hämillään hän alkoi vastata suuteluun. Aranilia oli ripustautunut hänen kaulaansa tiukalla otteella ja hieroi itseään Juliaa vasten. Aranilia kuitenkin rauhoittui kohta. Hän päästi irti Juliasta ja vei tämän sängylleen. Hän riisui nopeasti Julian paidankin ja tarkasteli hetken alastonta Juliaa, nyökkäsi sitten hymyillen ja kehotti Juliaa kömpimään sänkyyn minkä tämä tekikin. Aranilia sitoi Julian kädet sängyn päätyyn ja kömpi sitten itse seisomaan sängyn viereen ja alkoi riisuutua. Aranilia ei tarkoittanut riisumistaan miksikään eroottiseksi stripteaseksi, mutta Julia tuijotti häntä silmät pyöreinä ja nuoleskeli odottavana huuliaan. Aranilia ei ollut ikinä pannut merkille, että hän suorastaan luikerteli ulos vaatteistaan, mutta Julialle se pisti heti silmään. Aranilia kuitenkin tiputti vaatteensa lattialle ja kömpi Julian viereen. Siinä hän kuitenkin viihtyi vain hetken, jonka jälkeen hän kiipesi Julian päälle ja suuteli taas tätä. Hänen ei tarvinnut sanoa sitä, sillä Julia arvasi sen muutenkin; hän oli kaivannut ihmistä todella paljon. Aranilia imaisi lyhyesti ihmisen alahuulta ja sitten ylähuulta. Sitten heidän kielensä kohtasivat taas. Aranilia veti itseään hieman irti ja hetken aikaa tytöt naureskelivat hetken kielten väliin jäävälle sylkivanalle ja suutelivat sitten taas kiihkeästi. Aranilia lopetti suutelun ja laskeutui hieman alemmas. Tätä hän olikin odottanut jo kauan. Hän nuoli pitkään Julian rintoja ja kuunteli ilolla tämän huokailuja. Hän vetäytyi alemmas nuollen Julian mahaa. Sitten hän sai idean; hän nousi polvilleen ja käänsi Julian mahalleen makaamaan. Köydet kiristyivät kipeähkösti Julian ranteisiin, mutta hän päästi vain tukahtuneen huokauksen. Aranilia tuli taas makaamaan hänen päälleen ja suuteli niskaa. Ja sitten siitä alaspäin suudellen monta kertaa Juliaa selästä. Myöhemmin hän väitti, että oli suudellut erikseen jokaista selkärangan nikamaa, eikä Julialla ollut siihen vastaan sanomista. Aranilia valui Julian taakse ja lattialle asti. Maatessaan siinä yläruumis sängyllä ja polvet lattialle, hän ylettyi juuri sopivasti nuolemaan Juliaa haaroista. Hän laittoi kätensä Julian reisille ja aloitti nuolemaan. Julia sai nyt tuntea, miltä tuntuu hänen ihannoimansa pehmeä kieli leikkimässä hänen huomattavasti herkemmillä alueillaan. Hän huokaili kiimansa peittoon ja kieriskeli mielihyvässä. Kun hän vielä tunsi toisen käden valuvan reideltään keskemmälle ja työntyvän häneen, hän ei enää yksinkertaisesti voinut pidättää itseään. Kaiken sen tunnevyöryn keskellekin hän tunsi kuinka hellä nuoleminen ja koskettelu jatkuivat lisäten entisestään hänen tunnetilaansa. Hän makasi pitkään raukeana paikoillaan. Hän tunsi köyden ranteissaan löystyvän ja sitten se poistettiin kokonaan. Hennot kädet käänsivät hänet taas selälleen ja hän katsoi taas haltian iloisiin silmiin. He suutelivat taas. Aranilia auttoi Julian ylös sängyltä ja talutti tämän ikkunan vieressä olevalle tuolille. He istuivat sille vierekkäin Aranilian käpertyessä Julian kainaloon ja nostaen vielä jalkansakin viereensä. Suudellessaan Julian pyöreää rintaa vieressään hän muisti, että hänhän täällä oli se hallitseva osapuoli, muttei jaksanut, tai edes halunnut, korjata tilannetta. Hän laittoi kätensä Julian lanteille ja siveli tätä hellästi. Julia katseli ulos ikkunasta samalla kun silitteli haltian pitkiä hiuksia. Kohta hän huomasi haltian hengityksen tasaantuvan rauhalliseksi ja tajusi tämän nukahtaneen. Hän puristi tätä kaksin käsin itseään vasten ja katsoi ulos, jossa lumi hiljalleen värjäsi maisemaa valkoisellaan.

Klikkaa ylös