Ryhmä	Seksinovellit
Otsikko	Taidetta kerrakseen
Laatija	Luna
Julkaistu	21.02.2003 17:40:00
Teksti	Katselen kuinka hitasti riisut vaatteet päältäsi. Rentojen, trendikkäiden vaatteiden alta paljastuu jotain todella kaunista: kiinteä, ruskettunut, täydellisesti kehittynyt miehen vartalo. Seisot edessäni kaikessa komeudessasi ujostelematta, selkä suorana. Katsdot sinisillä silmilläsi syvälle silmiini. "Miten sä mut haluut?" Sinä kysyt. Hetkisen tuijotan sinua tyhmänä, päässäni ei liiku mitään. Ai että mitenkö haluaisin. "Niin, no... Mä ajattelin, että jos sä vaikka vaan makaisit tossa sohvalla. Siis sillai heittäydyt siihen ihan luonnollisesti ja rennosti sellaiseeen asentoon, kun sulla on itelläsi hyvä olla. Että jaksat sitten olla siinä." Alan kaivella maalejani esille samalla kun sinä asettaudut sohvalle selällesi, toinen käsi niskan takana ja toinen vatsalla, toinen jalka rennosti pitkänä ja toinen kohotettuna sohvan selkänojalle. "Onko näin hyvä?" Kysyt. Nyökkään. Asennan sinuun vielä muutaman lisävalon siten, että saisin valaistuksenkin vielä mahdollisimman sopivaksi. Näytät siinä maatessasi niin uskomattoman komelata, olet kuin kreikkalainen patsas. Kireät lihakset rentoutuneina. Otan siveltimeni esiin ja alan vimmaisesti maalata. Katselen valon ja varjon leikkiä ja rakastelua ihollasi. Mietin, kuin ka sametin pehmeältä ihosi tuntuisi varmasti kättäni, rintojani, huuliani vasten. Maalaan pitkin, kiihkein vedoin. Huomaan käyttäväni värejä, joita en yleensä käytä: syvää intohimon punaista, melkein väkivaltaisen väristä. Tummaa, uhkaavaa purppuraa, hentoa, lämmintä, lapsellisen vaaleanpunaista. Syvää, hehkuvaa turkoosia. Hetken mietin mikä minuun on mennyt. Sinä, minä päätän. Sinä olet mennyt minuun. Olet humahtanut päähäni kuin lämmin kuohuviini auringonpaisteessa. Katselen sinua... Kuinka mies voi olla noin kaunis. Zeus, se sinä olet. Tai lucifer. Kumpi, en ole siitä varma. Tunnen, kuinka ajatukseni saavat punan kohoamaan kasvoilleni. Yhtäkkiä minun tulee kuuma. Eihän minun saisi tällaisia ajatella, olenhan ammattilainen. Riisun ylisuuren valkoisen, maalintahriman kauluspaidan yltäni ja jätän vain pelkän valkoisen, hihattoman topin ylleni. Hetken annan omalle naisellisuudelleni vallan, mielessäni käväisee ajatus siitä, miltä minä mahdan näyttää siinä, kädet maalissa ja tukka hapsottaen. Huomaan, että sinä vilkuilet minua silmäluomiesi raosta. Katseesi on kiinnittynyt rintoihin. Hiukan hämmentyneenä huomaan, että minulla ei ole rintaliivejä ja nännini ovat terhakasti pystyssä painautuen tiukasti kangasta vasten. Kohotan hiukan toista rintaani kädellä, ja tuhahdan harmista. Onnistuin sotkemaan toppini punaisella maalilla. "Tota, mä oon tosi pahoillani tästä... Haluutsä että mä muutan asentoa tai jotain..?" Sinä kysyt. Havahdun hätkähtäen omista ajtuksistani ja vilkaisen sinuun ihmetellen. Huomaan, että jokin sinussa on selvästi pitänyt siitä, miltä minä näytän, hapsotti punainen tukkani tai ei. Kalusi on yhtäkkiä kohonnut pystyyn suurena ja uteliaana. Hetken tuijotan sitä voimatta siirtää katsettani pois. Nuolaisen huuliani ja kuulen sanovani käheällä äänellä: "Ei mitään hätää, sitä sattuu aina joskus... Voidaan vaikka pitää pieni tauko tai jotain." Nouset hiukan hämmästyneen näköisenä sohvalta, venyttelet ja olet yhtäkkiä ihan kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunutkaan koskaan. Ainoastaan vahvana jököttävä elimesi paljastaa sen, mitä sinun pääsi sisällä on liikkunut. "Jos sä haluut kahvii niin siellä keittiössä on keitettynä", sanon sinulle hiukan ihmeissäni siitä että komea muukalainen kiertelee asunnossani alastomana, ilman rihman kiertämää, tutkien ja kosketellen tavaroitani. Käyt keittiössä. Kuulen kuppien kilinä. Parantelen hiukan maalaustani ja huomaan voivani syventyä sen maalaamiseen paljon paremmin nyt kun en enää näe sinua, kun olet vain kaunis kuva päässäni. Yhtäkkiä oletkin aivan takanani, niin, että tunnen tuoksusi. Tunnen hengityksesi niskassani. Säpsähdän hieman. "Onko mulla noin mietteliäs katse?" Kyselet ihmetellen. "Sä käytät mielenkiintosia värejä. Toi on sillai tosi tunnelmallinen toi sun kuva. Näyttää melkein siltä kun sä oisit saanu siihen vangittua jonkun hetken. Niinkun rakastelun jälkeen tai jotain." Punastun ja menen aivan hämilleni, pensseli tipahtaa kädestäni. Saat sen nopeasti kiinni lennosta ja ojennat sen minulle. Kätemme hipaisevat toisiaan, tunnen mielettömän kemian ja sähkön välillämme. Jätät kätesi kädelleni. Painaudut vasten selkääni. Tunnen kuinka painat selkääni kovana, vaativana. TUnnen kuinka suutelet hiljaa ja pehmeästi kaulaani, olkapäätäni. "Sä olet mielenkiintoinen ihminen, neiti taiteilija..." Kuiskaat. Huomaan hengästyväni. En uskalla sanoa mitään etten sano mitään typerää ja pilaa kaikkea. Kätesi vaeltavatrinnoilleni. Pidät niitä hellästi kädessäsi, ikäänkuin punnitset niitä. tunnen kuinka nännini kovettuvat entisestään. "Sano vaan jos mä oon ymmärtänyt jotain väärin", kuiskaat käheästi korvaani. "Ei, et sä oo mitään ymmärtäny väärin..." Kuiskaan käheästi. Pyörähdän ympäri ja huomaan katsovani syvälle noihin huikaisevan sinisiin silmiin, jotka tuntuvat katsovan suoraan sieluuni asti. Hymyilet ja hipaiset kädeläni poskeani, nenääni. "Sulla on maalia naamassa", sanot. Niinpä tietysti. Huomaan suutelevani sinua kiihkeästi, kaivautuvani sinuun kiinni, ihollesi. Tunnut lämpöiseltä ja sileältä. Annan käteni liukua pitkin noita ihania lihaksia, jotka olin aikaisemmin jo ikuistanut kankaalle ja joita olin saanut vain kaukaa ihailla. Tunnen sinun kätesi joka puolella vartaloani, kiihkeinä, vaativina. Suuta, käsiä, hampaita. Olet huomaamattani avannut farkkuni ja tunnen kuinka ne hitaasti putoavat lattialle. Kätesi hivelevät selkääni, selkärankaani, lantioni kaarta, reisiäni. Sormesi löytävät kaikkein salaisimman sopukkani, ja tunnen kuinka se kostuu kun sinä taitavasti hierot sitä samalla kun suutelet minua. Voihakisen, kun työnnät sormesi minuun. Syvälle. Haluan sinua niin paljon... Revin paitani päältäni ja tartun sinuun kuin hukkuva. Sinä nostat minut syliisi. Kiedon pitkät sääreni ympärillesi. Sinä olet niin suuri, turvallinen, kuin kallio. Kaarrut ympärilleni kuin taivas ja minä kietoudun sinuun kuin kissa puun ympärille. Sinä nostat minut seinää vasten. Tunkeudut sisääni. Olet valtava. Sinä vajoat minuun, syvemmälle ja syvemmälle. Minä huudan nautinnosta, voihkin. Upotan kynteni leveään selkääsi. Tulet minuun kuin vesi joka lyö kallioihin. Katson sinisiin silmiisi, jotka ovat nyt mustat kuin yö, melkein yhtä pupillia. Tunkeudut sisääni yhä uudestaan ja uudestaan, lähes väkivaltaisella kiihkolla. TUnnen kuinka ihana nautinnollinen orgasmi vie minut mukanaan pyörteeseen. Huomaan, kuinka tärisen ja kouristelen sylissäsi sinuun takertuen ja hiukan valittaen. SInä saavutat huippusi yllättäin, rajusti, vavahdellen. Työnnät elämäsi nestettä minuun, syvälle. Ääntelehdit nautinnosta. Kun hiukan rauhoitumme, siirrymme yhdessä sohvalle nauttimaan jäähtynyttä kahvia. Sinä silittelet tulenpunaisia hiuksiani ja sanot minua peikkotytöksi. Olemme onnistuneet molemmat tuhrimaan itsemme maalilla. "Jatketaanko me tästä sitten ensi viikolla?" Sinä kysyt. Aurinko leikkii huoneen nurkissa varjon kanssa ikuista kissa- ja hiirileikkiään. Minä nauran ilkikurisesti ja laitan sormellani pienen, keltaisen maalipilkun nenänpäähäsi.

Klikkaa ylös