Ryhmä	Kinky
Otsikko	Susanna ryöstäjän käsissä
Laatija	edisym
Julkaistu	02.05.2003 22:20:00
Teksti	SUSANNA RYöSTäJäN KäSISSä Kuvaus: Tämä novelli kuvaa nuorten aikuisten "kevyitä" sitomisleikkejä. Novelli ei sisällä eksplisiittistä seksiä. ASSD-koodi: (MF cons no-sex). -- KESKIVIIKKO Susanna ei ollut juuri käynyt treffeillä, ja huomiseksi sovittu tapaaminen hermostutti häntä hieman. Hän ei ollut vielä löytänyt ikäisistään sellaista seuraa, jonka seurassa olisi viihtynyt - kaikki miehenalut tuntuivat olevan vain kiinnostuneita autoista, oluen kittaamisesta ja tietokonepeleistä. Ei kiitos! Eräs poikkeus oli kuitenkin olemassa. Susanna oli törmännyt eräissä juhlissa Akiin, ja jutellut tämän kanssa tovin. Aki oli Susannan kanssa samanikäinen, mutta tuntui jotenkin paljon ikäistään kypsemmältä. Susannan oli jo tuolloin tehnyt mieli tutustua Akiin paremmin, mutta juhlien hälyssä tämä tempautui kavereidensa matkaan ja eikä häntä enää sinä iltana näkynyt. Tulevina viikkoina Susanna näki Akia satunnaisesti kaupungilla. Aki tervehti häntä aina iloisesti ohimennessään, mutta jostain syystä Susannasta tuntui aina siltä, ettei hän saanut järkevää sanaa suustaan. Toki hän halusi pyytää tätä ulos, mutta ei ollut mielestään saanut siihen sopivaa tilaisuutta. Tai ehkä tilaisuuksia oli ollutkin, mutta asian sanominen oli ollut aina liian vaikeaa. Sama ongelma oli tosin vaivannut häntä jo monta kertaa aiemminkin - Susannan oli vaikea sanoa joitain asioita edes parhaille ystävilleen. Ulkopuolisten mielestä hänessä tuskin oli mitään outoa, päinvastoin. älykäs ja kaunis nuori nainen, joka tosin uppoutui haavemaailmaan ystäviensä mielestä hieman turhan usein. Tuohon haavemaailmaan ei muilla ollut asiaa, sen Susanna halusi pitää itsellään. Ainakin siihen asti, että löytyisi joku, jonka kanssa haaveet voisi jakaa. Mutta haaveen jakaminen tuntui mahdottomalta. Haave oli ollut olemassa jo pikkutytöstä, cowboyt ja intiaanit -leikkien ajoista asti. Naapurin pojat olivat silloin köyttäneet Susannan takapihan puuhun tunnin ajaksi ja neuvotelleet pitkään tämän "sotasaaliin" kohtalosta. Sidotuksi tulemisen kauhu ja ihanuus oli ollut jotain ennen kokematonta. Susannan harmiksi pojat eivät teini-iässä enää leikkineet samoja leikkejä. Susanna halusi jossain - edes omassa mielikuvituksessaan - kokea tuon lapsuuden huumaavan jännittävän kokemuksen uudelleen. Sama vatsanpohjaa kutkuttava tunne löytyi monista seikkailukirjoista ja myöhemmin elokuvista, joissa päähenkilöt yhä uudelleen joutuivat julmien konnien kynsiin. Ja jotka - jälleen Susannan suureksi harmiksi - pelastettiin yhä uudelleen. Susanna oli jo ylittänyt aikuisuuden kynnyksen, mutta haave oli yhä olemassa. Vaimeana, kytemässä pinnan alla. Vaikka kokemuksesta oli jo niin paljon aikaa, se muistutti aina toisinaan itsestään. Niin nytkin. Hän oli ollut ulkona kävelemässä, ja havahtui nähdessään elokuvateatterin seinään kiinnitetyn mainoksen. Siinä Liv Tyler poseerasi pin-up -kuningatar Betty Page:na. Hahmo oli Susannalle tuttu vuosien takaa. Vaikka elokuvaa mainostettiin pin-up -henkilökuvana, hän tiesi hyvin, että Betty oli paremmin tunnettu tuhman tytön rooleistaan. Betty Page ystävineen olivat shokeeranneet Yhdysvaltoja 50-luvulla melkoisesti. Silloinen konservatiivinen yleisö oli ollut hieman hämillään, kun sen eteen oli tuotu dominointia, sitomista ja "tyttöjen välistä ystävyyttä". Susanna hymyili vinosti. Hän tiesi heti, että tämä elokuva oli nähtävä. Hän lähti kävelemään kohti teatterin ovea, kuullen samalla tutun äänen selkänsä takaa. "Terve Susanna, mitäs kuuluu?", Aki kysyi. Susanna vastasi asiaa sen kummemmin ajattelematta: "Olin menossa ostamaan elokuvalippua tuohon uuteen elokuvaan." Aki katseli mainosjulistetta mietteliäänä. "Tuletko mukaan?", Susanna kuuli itsensä sanovan. "Totta kai, kiitos kysymästä! Tehdäänkö oikein kunnon treffit?", Aki vastasi innostuneena, ja hymyili vastaanpanemattomalla tavallaan. "Joo, kyllähän se käy.. leffan ensi-ilta on perjantaina..", Susanna tapaili. Hän oli hämmästynyt äkillisestä rohkeudestaan, eihän hän ollut aiemmin pyytänyt ketään ulos. "No käyhän sekin, mutta sitten pitää tehdä ne treffit jo huomiseksi, että ehditään tutustua ennen elokuvaa", Aki paukautti. He lähtivät yhdessä ostamaan lippuja elokuvaan, mutta Susannan ajatukset olivat jo aivan toisaalla. Hänellä olisi vihdoinkin treffit Akin kanssa.. TORSTAI Ensimmäinen yhteinen päivä oli upea. Oli kesä, he olivat viettäneet koko päivän yhdessä, jutellen ja kaupungin katuja kierrellen. Aki oli kaikkea sitä, mitä Susanna oli toivonutkin - älykäs, mukavannäköinen ja todella hauska. Erityisesti Akin keskustelutapa miellytti Susannaa, tämän kanssa oli todella helppo puhua. Susannaa oli helppo kiusoitella, ja välillä Akin kommentit osuivat hieman liiankin oikeaan. Susanna yritti kuitenkin antaa parhaansa mukaan samalla mitalla takaisin. Illan hämärtyessä molempien oli aika lähteä kotiin. Lähtiessään Susanna antoi Akille nopean pusun poskelle, ja sanoi: "Haetko minut huomenna?". Aki vastasi hyväksyvästi: "Totta kai. Tulen viideltä!" PERJANTAI Susannalla oli vielä paljon tehtävää ennen Akin tuloa. Huolelliseen laittautumiseen kului uskomattoman paljon aikaa, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Päinvastoin, nyt kaikki tuntui aivan erityisen vaikealta. Tukka auki vai kiinni? Housut vai hame? Sukat vai ei? Mitkä kengät? Vaihtoehtojen määrä sai aikaan nousevan paniikin tunteen. Susanna yritti hieman rauhoittua, ja ajatella järkevästi. Aki oli häntä hieman vanhempi, joten liian teinimäinen olemus ei siis kävisi päinsä. Ei ollut myöskään järkevää pukeutua liian paljastavasti. Jotain erikoista olisi kuitenkin mukava keksiä, ettei mies joutuisi liian tavallista tyttöä katselemaan. Hän päätti laittaa päälleen hieman polvien yläpuolelle ylettyvän mustan hameen, puhtaanvalkoisen paitapuseron, tummat sukkahousut sekä tummanpunaisen jakun. Lopuksi hän laittoi vielä jalkaansa hieman polven alapuolelle ylettyvät mustat korolliset nahkasaappaat. Susanna katsoi vuorotellen peiliä ja kelloa. Kello lähestyi uhkaavasti sovittua aikaa, mutta onnekseen Susanna oli jo melkein valmis. Hiukset poninhännälle, kaulakoru. Ja vielä kevyt meikki kasvoille, niin hän olisi valmis. Ovikello soi minuuttia vaille viisi. Ennen oven avaamista Susanna vilkaisi vielä kerran peiliin, ja huoahti helpotuksesta. Hän näytti hyvältä, ja tiesi sen. Aki oli itse pukeutunut normaaliin tapaansa - erittäin siististi. Kohteliaaseen tapaansa hän kehaisi Susannan ulkomuotoa, ja he lähtivät yhdessä teatteria kohden. TEATTERISSA Salissa oli heidän lisäkseen parisenkymmentä ihmistä, lähinnä pariskuntia. Susannalle itselleen elokuva oli aivan "normaali", mutta hän oli vasta tarinan puolessavälissä havahtunut ajattelemaan, että kaikki ihmiset eivät välttämättä käy katsomassa tällaisia tarinoita. Elokuvan päähenkilö Betty oli jo neljännen kerran joutunut vangiksi, ja pyristeli uhmakkaasti alusvaatteisillaan tiukasti tuoliin köytettynä. Korsettiin, pitkiin nahkakäsineisiin ja erittäin korkeisiin piikkikorkoihin sonnustautunut nainen kuulusteli julmin ottein avutonta Bettyä. Susanna ei ollut lainkaan varma, mitä Aki hänen elokuvavalinnastaan ajatteli, olihan elokuva melkoisen omintakeinen. Hän kysäisi varovasti: "Hmm, tuli valittua hieman omalaatuinen elokuva. Ei kai tämä haittaa sinua?" "Ei ollenkaan. Päinvastoin", Aki vastasi. Susanna rauhoittui, ja hänen poskilleen levinnyt puna alkoi pikkuhiljaa haihtua. Melkoisen elokuvan hän olikin treffeilleen valinnut. Akin vastaus kuitenkin poisti hänen pahimmat huolenaiheensa, ja hän keskittyi jäljellä olevaan elokuvaan. Elokuva loppui kahdeksalta, ja he kävelivät ulos teatterista lämpimään kesäiltaan. Susanna pohti, miten hänen pitäisi toimia. Hehän olivat olleet ulkona vasta pari kertaa. Hän ei noin vain uskaltanut pyytää Akia asunnolleen - liika hosuminen voisi pilata alkavan suhteen. Susanna ei kuitenkaan halunnut sortua jälleen omaan saamattomuuteensa, ja saikin kysytyksi Akilta: "Mitäs me nyt illalla tehdään? Aiotko viedä minut jonnekin?". "Saapa nähdä. Onkos jokin erityinen paikka mielessä?", Aki kysyi. "No ei. Kun minä valitsin leffan, joten nyt olisi kiva, jos sinä päättäisit", Susanna kierteli hieman epävarmalla äänellä. "Aikamoisen elokuvan valitsitkin. Jos sen perusteella pitäisi jokin paikka valita, niin ehdottaisin, että mennään vaikka teille kokeilemaan sitomisleikkejä", Aki sanoi leikillisesti, poikamainen virnistys kasvoillaan. "älä viitsi", Susanna vastasi punastuen samalla korviaan myöten. "Etkö sitten ole koskaan niitä leikkinyt?", Aki kysyi. "No, on siitä itsellänikin hieman aikaa, kun itse kokeilin moista - taisin olla silloin yksitoistavuotias. Mutta hauskaa se oli, sen muistan. Ja tuosta äskeisestä elokuvasta tuli muuten paljon hyviä vinkkejä.", Aki jatkoi. Hän puhui asiasta kevyeen sävyyn, aivan kuin aihe olisi ollut mitä arkipäiväisin. Hän pohti, uskaltaisiko hän jakaa ajatuksiaan - ja ennen kaikkea haavettaan - Akin kanssa. Aihe oli arka, ja hän tiesi, että väärälle ihmiselle asiasta kertominen saattaisi hänet pysyvästi naurunalaiseksi. Aki tuntui kuitenkin sellaiselta ihmiseltä, jolle olisi voinut kertoa mitä tahansa. "Oletko sinä sitten rosvo vai poliisi?", Susanna kysyi yllättäen. Aki ei vaikuttanut lainkaan yllättyneeltä, ja vastaisi: "No minähän voin olla ihan kumpi tahansa, kunhan sinä jäät vangiksi." Lämmin ilma täytti Susannan keuhkot, ja hänen ilmeensä kääntyi pieneen hymyyn. "No käyhän se niinkin", hän sanoi. Susanna muisti kuitenkin seisovansa keskellä vilkkaan kaupungin kävelykatua, vieläpä perjantai-iltana. Oli todennäköistä, että joku hänen ystävistään sattuisi kuuloetäisyydelle heistä, ja kuulisi heidän keskustelunsa. Hän sanoi: "Kuulehan. Jospa tarjoaisin sinulle lasillisen punaviiniä kotonani, niin ei tarvitse tässä keskellä katua jutella.." Aki nyökkäsi, ja he lähtivät yhdessä kohti Susannan asuntoa. Tämä asui lähellä, lyhyen kävelymatkan päässä elokuvateatterista. ASUNNOSSA Aki katseli ympärilleen. Vuosisadan alussa rakennetun talon huoneet olivat lähes nelimetriset. Asunto ei ollut kovin suuri, mutta olohuoneen yläpuolelle tehty parvi antoi lisätilaa. Susanna kaatoi molemmille lasin viiniä, ja he istuivat pöydän ääreen. Susanna istui, alkoi riisua saappaitaan. Aki kuitenkin keskeytti tämän, ja sanoi: "Anna kenkien olla. Tarvitset niitä vielä." Hän jatkoi: "No minähän olin aina lapsena rosvoa ja poliisia leikittäessä se rosvo. Tai kidnappaaja. Mutta sinusta voitaisiin poliisin sijasta tehdä Betty. Ja niin kuin elokuvasta muistat, Bettyllä oli joka hetki korkokengät jalassa." "Mitä muuta Bettyn rooliin kuuluu kuin korkkareissa kopsuttelu?", Susanna kysyi. Aki sanoi: "No ei niinkään kävely ja kopsuttelu, Bettyhän oli suuren osan ajasta joko köytettynä tai käsiraudoissa, nilkat tiukasti yhdessä. Aki madalsi ääntään, hänkin eläytyen omaan rooliinsa: "Kerrohan, löytyykö täältä narua, jolla voin sinut sitoa?" Susanna haki vaatekaapistaan pahvilaatikon, ja antoi sen Akille. Tämä avasi laatikon, ja löysi tarkoitukseensa hyvin sopivat välineet. Laatikossa oli Susannan jo kauan aikaa sitten hankkimia esineitä - narukimppuja, teippirullia ja muutama silkkihuivi. Olipa laatikossa yhdet käsiraudatkin. "Näyttää siltä, että olet odottanut käyntiäni jo pitkään", Aki sanoi. "Käänny ympäri, ja laita kätesi ristiin selkäsi taakse", hän komensi. "Mitä aiot tehdä minulle?", Susanna kysyi rooliinsa eläytyen. Aki puhui matalalla, hieman pelottavalla äänellä. Aki haihtui taustalle, ja ryöstäjän roolihahmo otti tämän paikan. Ja tässä roolissa Aki oli kuin kotonaan. "Aion köyttää sinut niin, ettet pysty liikahtamaankaan", kuului vastaus. "Ei, älä", Susanna kujersi, leikkien mukana. Hän kääntyi selin ryöstäjäänsä päin, ja vei kädet selkänsä taakse. Ryöstäjä ihaili nuorta uhriaan. Huoliteltu olemus teki vaikutuksen. Lyhyt hame, jakku sekä nuo välttämättömät korkeakorkoiset nahkasaappaat. Poninhäntä heilui edestakaisin Susannan vilkuillessa taakseen. Susanna tunsi, miten hänen kätensä asetettiin vierekkäin, ja pehmeä köysi alkoi kiertyä niiden ympärille. Köysi vietiin useita kertoja ranteiden kohdalta ympäri, siten, että köysi jäi hieman hihan nappien yläpuolelle. Lopuksi köysi vietiin ranteiden välistä ja solmittiin yhteen siten, että köydestä muodostui kahdeksikon muotoinen kuvio. Susanna kokeili varovasti liikuttaa käsiään, ja totesi sen vaikeaksi. Käsiä oli vielä mahdollista liikuttaa selän takana, mutta solmuja hän ei saisi helposti auki. Ryöstäjä sanoi: "Pysy aloillasi, en ole vielä valmis." Hän otti toisen laatikosta toisen, noin kolmen metrin pituisen köyden ja taittoi sen kaksin kerroin. Hän tarttui Susannaa kyynärvarsista kiinni, ja veti tämän selän takana kyynärpäitä toisiaan kohti. Susannan rintakehä työntyi selvästi eteenpäin, ja hänen jakkunsa alkoi tuntua ahtaalta rintojen kohdalta. Ryöstäjä teki köyteen silmukan, asetti silmukan kyynärvarsille ja veti silmukkaa kiristämällä Susannan kyynärpäät lähelle toisiaan. Kuten ranteidenkin kohdalla, köysi kiertyi useita kertoja kyynärvarsien ympärille, ja lopuksi taidokas solmu lukitsi köyden paikoilleen. Käsien liikkumavara katosi olemattomiin. Ryöstäjä jatkoi matalalla äänellä: "En voi antaa sinun paeta. Sidon jalkasi yhteen." Hän nosti Susannan viereen korkean tuolin, ja asetti tämän istumaan. Tämän jalat asetettiin vierekkäin, ja pian pitkä köysi alkoi kiristyä hänen nilkkojensa ympärille. Pian saappaiden verhoamat nilkat oli köytetty niin tiukasti, ettei pakomahdollisuuksia juuri enää ollut. Seuraavaksi ryöstäjä otti neljännen köyden, ja asettui nuoren naisen eteen. Hameen reuna oli polvien päällä, joten ryöstäjä kohotti sitä molemmilla käsillään hieman ylemmäs. Hän tarttui kädellään sukkien verhoamasta polvesta, ja asetti köyden sopivaan kohtaan polven yläpuolelle. Ryöstäjä kiersi köyden molempien polvien ympäri useita kertoja, ja sitoi jälleen köyden kahdeksikon muotoon. Viimeistä solmua kiristettäessä polvien ympäri viedyt köysi kiristyi lopulliseen asemaansa ja oli niin tiukalla, ettei sitä voinut pudottaa polvien alapuolelle millään. Susanna tiesi, että köysiä olisi mahdotonta irrottaa omia avuin, niin huolellista työtä hänen ryöstäjänsä oli tehnyt. Mutta halusiko hän päästä irti? Ei ainakaan ihan vielä. Leikki oli vielä kesken. Ja tästä leikistä hän piti oikein paljon. Susanna tiesi myös, että hän voisi halutessaan lopettaa leikin koska tahansa, mutta hän ei halunnut tehdä sitä - ei vielä. Susanna nostettiin pois jakkaralta, seisovaan asentoon. Rajoitetun liikkumavaransa ja korkeakorkoisten kenkiensä takia hänen oli vaikea seisoa pystyssä horjahtamatta, ja hän joutuikin ottamaan tukea kaappaajastaan. Mies jatkoi: "Onko pystyssä pysyminen vaikeaa? Vai yritätkö päästä pakoon? Kyllä siihen keinot keksitään!" Vaikka Susanna olisi halunnut, hän ei olisi voinut ottaa askeltakaan. Ainoa etenemistapa olisi ollut lattialla kieriminen, mutta silloinkaan hän ei olisi kyennyt avaamaan ovea. Mutta se tieto ei ryöstäjälle näyttänyt riittävän. Mies katseli ympärilleen etsien samalla sopivaa paikkaa. Hän huomasi tukevan pylvään, joka toimi parven tukijalkana. Parvi lepäsi tukipylvään sekä seinään kiinnitettyjen liitosten varassa. Varsinainen tukipylväs oli kuin puunrunko keskellä huonetta. Ja se sopi ryöstäjälle erinomaisesti. "Mene tuon pylvään viereen", mies komensi. Susanna ei kuitenkaan pystynyt liikkumaan itse, joten sidottu nainen vietiin huoneen poikki parven alapuolelle kantaen. Hänet asetettiin seisomaan selkä pylvästä vasten. Ryöstäjä haki laatikosta pisimmän löytämänsä köyden, ja käveli Susannan taakse. Hän sitoi naisen kiinni pylvääseen kiertämällä köyden useita kertoja tämän rintojen ylä- ja alapuolelta ympäri. Lopuksi köyden päät solmittiin yhteen Susannan selän takana. Viimeistään nyt hän oli täysin vangitsijansa käsissä, vailla pakomahdollisuutta. Mies kiersi Susannan eteen, ja katsoi uhriaan syvälle silmiin, tarkkaillen tämän reaktioita. Hän sanoi: "Neidin on aika luovuttaa arvoesineensä minulle. Luovutko niistä suosiolla?" Susanna pudisti päätään, ja sanoi: "En ikinä, senkin hirviö." Hän ei ollut koskaan kuvitellutkaan, että päätyisi juuri tapaamansa miehen kanssa näin nopeasti tällaiseen tilanteeseen. Ja tilanne oli hänelle mitä ihanin. Köysiä vasten puristuminen tuntui hieman samalta, kuin joku olisi pitänyt tiukasti sylisään, halannut lujaa. Lisäksi liikkumisen mahdottomuus ja sitä seuraava toisen armoille jättäytyminen tuntui vielä paremmalta kuin hän oli haaveissaan kuvitellut. Ja se tunne sykähdytti häntä tavattomasti. Ryöstäjä jatkoi: "Siinä tapauksessa et jätä minulle vaihtoehtoa - minun on tutkittava sinut itse. Pysy aloillasi." Mies kiersi Susannan sivulle, ja kumartui hieman. Hän tarttui naista ranteesta, ja sanoi: "Arvasinhan. Yritit piilotella tätä rannekelloa minulta." Mies avasi Susannan rannekellon soljen, ja laittoi kellon pöydälle. Hän jatkoi: "Mitä muuta arvokasta sinulta löytyy?" Susanna kiemurteli köysissään, ja uhmasi vangitsijaansa: "Ei mitään. Et löydä minulta mitään." "Sehän nähdään", mies jatkoi ja katseli samalla Susannan kaulassa riippuvaa hopeista kaulakorua. Susanna huomasi heti, mihin miehen katse oli kiinnittynyt. Mies astui aivan Susannan eteen, ja asetti molemmat kätensä tämän niskaan, paljaalle iholle. Miehen kasvot olivat aivan Susannan omien kasvojen edessä. Hän tunsi tämän hengityksen kasvoillaan, ja tunsi oman hengityksensä kiihtyvän. Hän tunsi myös tämän sormet kaulallaan ja niskassaan. Mies ei pitänyt kiirettä, vaan tarkasteli vankinsa reaktioita käsiensä kosketukseen. Hän avasi ketjun lukon, veti korun varovasti pois nuoren naisen kaulalta ja laittoi sen kellon viereen pöydälle. "Luulen, että tässä ei ollut kaikki", mies sanoi. "Luovuta se, mitä tulin hakemaan, niin pääset vähemmällä". Mutta Susanna ei halunnut päästä vähällä. Hän vastasi tiukalla äänellä: "En varmasti anna. Et saa minusta mitään irti". "Jos niin haluat". Mies käveli pahvilaatikolle, poimi sieltä silkkiliinan ja ilmastointiteippirullan ja käveli Susannan eteen. "Minun on varmistettava vaitiolosi. Avaa suusi, niin laitan sinulle suukapulan". Lyhyen harkinnan jälkeen nuori nainen avasi hitaasti suunsa. Ryöstäjä taittoi silkkiliinan pieneksi tupoksi, ja nosti sen naisen huulille. Hän paineli sen etusormellaan suun sisälle, varoen kuitenkaan painamasta liian syvään. Kun koko liina oli paikoillaan, mies repäisi teippirullasta palan teippiä, ja asetteli sen huolellisesti naisen suun eteen. Suukapula oli valmis, ja se oli myös asiantuntevasti tehty. Susanna ei kyennyt saamaan suustaan minkäänlaista järkevää sanaa ulos, ainoastaan tukahdutettua muminaa. Hän ei ollut koskaan ollut näin avuttomassa tilassa. Ryöstäjä kierteli hetken Susannan ympärillä, painellen välillä suun päällä olevaa teippiä tiukemmin paikalleen. Hän laski molemmat kätensä Susannan olkapäille, ja lähti hellävaroen kuljettamaan käsiään alaspäin nuoren naisen vartalolla. Kädet kulkivat olkapäiltä lantiolle, välillä selän ja välillä vatsan alueella, välillä reisien ja polvien alueella. Välillä käden syrjä nosti takin reunaa, välillä hameen helmaa. Susanna odotti jännityksellä, mihin kaikki johtaisi. Mies seisoi nyt hänen edessään, ja vei oikean kätensä hänen vatsalleen. Toisella kädellään hän tarttui sidottua naista poninhännästä, ja veti siitä taaksepäin. Susannan pää kallistui taaksepäin, ja hänen katseensa siirtyi kohti kattoa. Yksi kerrallaan, Susanna tunsi, kuinka hänen jakkunsa napit avattiin. Hän sulki silmänsä, ja jäi odottamaan vääjäämätöntä. Susannan ympäri kiedotut köydet puristivat naisen tiukasti pylvästä vasten, ja tiukimmalla köydet olivat juuri rintojen kohdalla. Kun yksirivisen jakun kaikki napit olivat auki, mies veti naisen takin molemmilta puolilta sivuille. Valkoisen paitapuseron alla olevat, valkoisen köyden ympäröivät rinnat tulivat paremmin näkyviin. Mies kuiskasi hiljaa: "Täältä näyttäisi löytyvän jotain." Miehen vasen käsi piti edelleen Susannan poninhännästä kiinni, pakottaen naisen pään takaviistoon. Mies kosketti kahdella oikean käden sormellaan vankiaan ensin kaulasta, ja alkoi sitten varovasti kuljettaa sormiaan alaspäin. Kun miehen käsi ohi kulkiessaan kosketti Susannan nänniä, tuntui kuin sähköisku olisi kulkenut nuoren naisen lävitse. Vaistomaisesti tämä liikahti taaksepäin, mutta köydet pysäyttivät hänen liikkeensä. Mies vei vasemman kätensä Susannan selän taakse, ja otti oikealla kädellä tätä olkapäästä kiinni. Susanna tunsi sisällään sellaista läheisyyttä, että jos köydet eivät olisi hänen vartaloaan kahlinneet, niin hän olisi halunnut tässä paikassa tuon ihanan miehen, kiduttajansa, omakseen. Susanna yritti nojautua eteenpäin, etsien vastakaikua haluilleen. Mies vei oman vartalonsa aivan kiinni Susannaan, ja suuteli tätä tulisesti teipatulle suulle, kaulalle, niskaan. Nainen yritti vastata intohimoiseen suudelmaan siinä missä tukituin suin pystyi. He viettivät toisiinsa takertuneena pitkän aikaa. Sitten mies kallisti hieman päätään taaksepäin, ja päästi Susannan otteestaan. Käyttäen jälleen omaa ääntään Aki sanoi: "Taitaa olla parempi, että irrotan sinut köysistä, ennen kuin leikki muuttuu vakavaksi." Susannan irrottaminen kesti pitkän aikaa. Nyt vasta Susanna huomasi, kuinka raskasta sidottuna oleminen oikeastaan oli ollut. Hänen kätensä ja jalkansa olivat todella väsyneet. Irti päästyään hän oli täysin uupunut. Aki tiesi tämän, ja sanoi rauhalliseen tapaansa: "Sovitaanko, että tällä kertaa sinä saat keksiä huomiseksi jotain tekemistä?". Susanna ei kyennyt vastaamaan lainkaan. Hän nyökkäsi ja otti Akin pitkään syleilyyn. ILLAN LOPPU Akin lähdettyä Susanna riisuutui, kävi suihkussa ja sujahti puhtaiden lakanoiden väliin. Ennen nukahtamistaan hän ajatteli vielä mielessään näkemäänsä elokuvaa - sen kaunista, pulaan joutunutta sankaritarta julmien kidnappaajien kynsissä. Samalla hän ajatteli myös Akia ja yhdessä vietettyä iltaa. Uneen vaipuessaan elokuvan ja tosielämän hahmot kietoutuivat Susannan ajatuksissa yhdeksi mystiseksi pyörteeksi, joka kuljetti täältä hänet kauas pois. Siihen kaukaiseen maailmaan, jossa hän halusi olla. Maailmaan, joka oli tänään tullut häntä hieman lähemmäksi.. -- edisym@yahoo.com 2003

Klikkaa ylös