Ryhmä	Seksinovellit
Otsikko	Haltia-naisten mailla
Laatija	Gandalf
Julkaistu	23.05.2003 9:35:00
Teksti	Kävelin aamuisessa metsässä ja aurinko häikäisi silmiäni. Jalkani olivat märät aamukasteesta. Menin metsälammen rantaan ja kumarruin juomaan. Olin vaellellut Lapin metsissä jo yli kaksi viikkoa, eikö minulla ollut minkäänlaisia aikeita palata takaisin saasteiselle pääkaupunki seudulle ainakaan ihan vielä. Nämä olivat olleet elämäni onnellisimmat kaksi viikkoa. Poissa kaupungin kiireistä, erossa ärsyttävistä työkavereistani ja naapureissa, kaukana jäkättävästä tyttöystävästä... Kaikkea tällaista ajattelin siinä juodessani lammen rannalla. Minun piti pitää silmiäni puoliksi kiinni, koska aamuaurinko heijastui lammen pinnasta. Lammen vesi oli kovin kirkasta, koivut lammen rannalla kovin vihreitä... äkkiä näin lammen pinnasta heijastuvan jonkin muunkin kuin auringon. Tämän täytyi olla jotain harhaa. Lammen pinnasta näin, että selkäni takana seisoi nainen. Ja millainen nainen! Hän oli iältään ehkä kolmekymmentä, mutta saattoi hän olla kaksikymmentäkin, tai neljäkymmentä... Jollain lailla hän näytti iättömältä, ehkä ikivanhalta, mutta silti kauniilta. Yllään hänellä oli jokin valkoinen vaate, joka muistutti viittaa. Se oli ihonmyötäinen ja läpinäkyvä, ja niinpä näin hyvin hänen hoikan vartalonsa ja suuret, terhakat rintansa. Hänen kasvonsa olivat kauniit ja silmät syvän siniset kuin meri. Hänen hiuksensa olivat kullankeltaiset ja laskeutuivat hartioille kuin virta. "Ole tervehditty, ihmislapsi!" nainen sanoi. Käännyin. Siinä hän todella seisoi, kaikessa kauneudessaan. "Minä olen metsähaltia. Olen seurannut sinun matkaasi Lapin mailla nyt jo yli viikon", sanoi ihana nainen. "Suhtautumisesi luontoon on herättänyt minussa lämpimiä tunteita. Monikaan ihmislapsi ei ole yhtä luonnon kanssa niin kuin sinä." Jos minulta kysytään, tuo nainen näytti tosiaan olevan yhtä luonnon kanssa. Hänen silmistään kuvastui metsälampien kauneus, hänen vartalonsa oli kuin koivu, ja hänen rintansa kuin kaksi suurta, mehevää hedelmää. "Minun täytyy myöntää, että minussa on herännyt rakkaus sinua kohtaan", nainen kuiskasi ja ruumiini kihelmöi. "Ihan... Ihanko totta?" änkytin. "Kyllä", nainen sanoi, "ja olen sitä mieltä, että sinä voisit toteuttaa rakkauttasi luontoon minun kauttani..." "Mitä te tarkoitatte?" kysyin silmät suurina ja katseeni vaelteli naisen rinnoista sukupuolielimiin ja sukupuolielimistä rintoihin. äkkiä nainen pudotti vaatteensa maahan ja näin hänen kauneutensa ilman verhoa. En ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista... ja minulla ei koskaan ennen ollut seisonut niin hirveästi. "Tule puolisokseni, metsien poika!" haltia kehoitti. "Tule asumaan kanssani kultaiseen linnaani Metsien sydämeen!" "Tulen, tulen!" läähätin. "Minulla on seitsemän tytärtä", haltianaiseni sanoi, "mutta älä pelkää! Siitä huolimatta olen yhä neitsyt. Olen tullut raskaaksi puolukoista." "Mitä?" äännähdin ihmeissäni. "Kyllä. Mutta nyt meidän tulee toteuttaa toisiamme kohtaan tuntemaamme rakkautta!" haltia sanoi ja hymyili ihanasti. "Kuinkas se käy?" kysyin, vaikka taisin jo tietää vastauksen. Haltia nosti kättään, ja kun katsoin itseäni, huomasin vaatteideni olevan kadonneet. Katsoin haltiaani ja hän astui minua kohti. "Suutele minua!" hän sanoi. Astuin häntä kohti, mutta en suudellutkaan häntä suulle, vaan laskeuduin äkkiä kyykkyyn ja annoin suudelman hänen ihanaan pilluunsa. "Ei! Emme saa rakastella ennen, kuin olemme vihityt toisiimme", haltia sanoi. "Saamme toistaiseksi vain suudella." "Haluan vihkiytyä teihin heti!" huusin. Haltia naurahti viehkeästi ja sanoi: "Seuraa siis minua!" ...jatkuu...

Klikkaa ylös