Ryhmä	Seksinovellit
Otsikko	Myyjä, jonka unelma toteutui (alku)
Laatija	Corleone
Julkaistu	25.7.2003 16:16:00
Teksti	Oli kaunis aurinkoinen päivä. Elohopea oli kavunnut jo tunteja aikaisemmin yli 20 asteen viivan. Olin nukkunut todella pitkään ja olin vieläkin aivan ulkona kuin variksen pelätin, vaikka kello läheni neljää. Katsoin puhelintani ja näin, että kuusi eri ihmistä oli yrittänyt tavoittaa minua, mutten ollut kuullut puhelimen ääntä raskaan uneni läpi. ”Varmaan pyysivät taas rannalle pelaamaa”, ajattelin ja vähät välitin soitoista. Rannalle oli matkaa 7 km, mutta otin itseäni niskasta kiinni ja päätin lähteä juosten pulahtamaan uimassa ja moikkaamaan kavereita, jos siellä olisivat. Saisin ainakin itseni edes vähän hereille. Puin päälleni uuden karheat siniset surffaus shortsit joissa oli palmujen kuvia. Pujotin rintakehäni ympärille sykemittarin ja ranteeseeni ripustin asiaan kuuluvan kellon. Päälleni laitoin valkoisen hihattoman paidan ja jalkoihini sujautin kovassa käytössä olleet lenkkarini.        Itse lenkki ei saanut minua heräämään, vaan lämpimän kesäauringon tuoma piriste muuten tylsään kaupunkiin – vähäpukeiset naiset. Annoin rauhassa katseeni levätä jos jonkinlaisissa minihameissa, kireissä valkoisissa housuissa ja joku oli jopa uskaltautunut jäätelökioskille bikineissä. En välittänyt ihmisten huomaavan tuijotustani, tekiväthän hekin samoin minulle. Aloin vasta puolessa välissä matkaa nauttia juoksusta ja tunsin hiljalleen siirtyvän heränneiden kirjoihin. Loppumatkan puristin lujaa, että sain kunnon hien päälleni enne uimaan menoa. Rannalle saavuttua yritin katseellani etsiä tuttuja, mutten löytänyt ainuttakaan. Jätin lenkkarit, paidan ja mittarin pusikkoon ja painuin uimaan. Saatuani levätä ja virkistäytyä tarpeeksi nousin ylös. pujotin paidan puoliksi märkien shortsieni sisään vasemman kyljen puolelle ja rintavyöni laitoin takataskuun. Juoksisin loppumatkan ilman paitaa.    Päästyäni rannalta asfaltille näin kaukana suoran päässä hahmon, joka ilmeisesti luisteli rullilla poispäin minusta. Hän ei pitänyt yllä kovaa vauhtia sillä saavutin häntä joka askelella. Lähemmäs päästyäni huomasin tämän hahmon olevan nainen. Hänellä oli ruskeat hiukset, jotka olivat takaa laitettu ponnarilla kiinni. Päällään hänellä oli urheilijoiden käyttämät rintaliivit ja lyhyt musta mekko. Näin, kuinka hänen ihonsa oli kauniin ruskettunut. En ollut varma oliko se luonnon pigmenttiä, vaiko hän ulkoiluihmisiä. Lähemmäksi päästyäni hiljensin vauhtiani sen verran, että menin hänen vauhtiaan. Olin kuitenkin sen verran kaukana, ettei hän kuullut askeleitani tai huohotustani. Juoksin hänen imussaan, jonkin aikaa vain tuijottaen hänen upeita muotojaan, jotka näkyivät taakse. Tiukan hameen alta hyvällä mielikuvituksella pystyi havaitsemaan stringit. En kehdannut peesata häntä kauempaa, sillä pelkäsin ehkä että hän huomaa, kuinka kyyläsin häntä. Lisäsin vauhtia ja olin menossa ohitse, kunnes kuulin viereltäni: ”Anteeks mitä kello o?” Pehmeä ääni ei saanut minua hämilleni sillä olin laittanut mielikuvitukseni taka-alalle ja keskittynyt täysillä juoksuun kuullessani naisen äänen. ”Koht pual kuus” , vastasin näyttäen samalla kelloani, kuin varmistaakseni, että tämä ymmärtäisi. ”Täs tulee kauhee kiire”, sanoi nainen. En jäänyt juttelemaan hänen kanssaan, vaikka hän oli selvästi jättänyt ilmaan leijumaan tilaisuuden keskustelun aloittamiselle. Hymähdin vain tökerösti ja jatkoin matkaani. Tunsin uteliaat silmät selässäni. Ja oli varma, että nainen tutkiskeli minua vähintään yhtä tarkasti, kuin minä hetki sitten tein hänelle. Vähän aikaa siinä juostessani kuulin takaani rämähdyksen ja vilkaisin olkapääni yli ja näin, kuinka nainen oli turvallaan asfaltilla. Mietin hetken, mitä tämä oli ajatellut keskittymisen herpaantuessa ennen kaatumista. En jatkanut ajatusleikkiä sen kauemmin vaan menin auttamaan. Hän oli kunnossa mutta toisesta luistimesta oli kaksi pyörää irronnut. Kysyin mihin hän oli matkalla. Kuullessani, että hän oli menossa perheensä omistamalle grillille, joka sijaitsi parin sadan metrin päässä, lupasi auttaa hänet sinne. Ojensin hikisen käteni naiselle joka otti sen hymyillen vastaan. Ruskeat kiltin ja ystävällisen silmät katsoivat minuun ja tunsin oudon tunteen menevän vartaloni läpi. Siinä sitten kuljimme vähän epänormaalisti käsikädessä, mutta kuitenkin. ”Mikä sun nimi o?” Tiedusteli nainen rikkoakseen painostavan hiljaisuuden. Kerroin olevani Vesa, mutta kaikkien hyvien tapojen vastaisesti olin tiedustelematta hänen nimeään. Lyhyen matkan aikana puhelimme puolestaan, hänen rullaluistelusta. Grilli häämötti jo edessä. Se oli tehty hiekkaisen parkkipaikan reunamille. Pysähdyimme huomatessamme asfaltin loppuvan. Katseemme kohtasivat. Tunsin itseni avuttomaksi. Olisi tietenkin pitänyt kysäistä, että haluaako hän reppariin tai jotain tähän suuntaan, mutta olin aivan tolaltani. Väsynyt melkein tunnin juoksun jälkeen ja eteen laitetaan unelmien nainen. Ei kai sitä kellään aivot tai hormonit siinä vaiheessa ihan skarpissa ole, lohdutin itseäni. ”Kai mä täst selviin.” Sanoi nainen pettyneenä huomatessaan, etten ollut tekemässä asialle mitään. Juuri, hän oli alkamassa ottaa ensimmäistä askelta hiekalle, salaman nopeasti siirsin oikean käteni hänen niskalle ja vasemman polvitaipeiden korkeudelle ja nostin hänet syliini. Hän kiljaisi pelästyksestä, mutta tajusi sitten mitä olin tekemässä ja rauhoittui yhtä nopeasti kuin oli pelästynytkin. Tuijotin tarkkaan eteeni etten kaatunut, mutta tämä nuori nainen ei saanut katsettaan irti silmistäni. Punastuin jopa hieman. Ennen kuin saavuimme grillin ovelle kysyin: ”Oleks sä tääl töis?” Nainen vastasi nyökkäyksellä ja oli kuin lumoutunut näkemästään. laskin hänet ovelle ja hän totesi selviävänsä tästä. Hän kiitti kauniisti, palkitsi minut tuolla kauniilla hymyllä ja hypnotisoivalla katseella. Hyvästelin ja lähdin juoksemaan kotiin. Muutaman askeleen jälkeen pysähdyin ja käännyin ympäri. Nainen tuijotti minuun eikä ollut vielä mennyt sisään. Rohkaisin mieleni ja huusin kysymyksen, mikä oli vaivannut minua hänen kaatumisensa jälkeen: ”Mitä sä muute ajattelit ku sä kaaduit suoral tiel?” Naisen totinen ilme vääntyi hieman kiusalliseen hymyyn ja kädet siirtyivät puskaan rintojen alle. Hän katsoi minua arvioivasti nilkoista ylöspäin ja pysähtyi silmiin: ”Sitä mitä nytki!”.    Olin käynyt suihkussa ja juonut litran vettä. En ollut saanut mielestäni noita sanoja: ”Sitä mitä nytki”. Tarkoittiko tämä nuori nainen sitä mitä minä luulin. Nopeasti heitin farkut päälle ja ohuen t-paidan päälle ja päätin lähteä ottamaan asiasta selvää. Grillille päästyäni huusin tervehdyksen, mutten kuullut pihaustakaan. Rohkeasti menin takaovesta sisään ajatellen että hän oli ehkä takahuoneessa kahvikupposella odotellessa mahdollisia asiakkaita. Sisällä ei ollut ketään. Siirryin myyjän paikalle tiskille katsellen luukusta, oliko asiakkaita tulossa – ei ollut. Sitten kuulin ulko-oven käyvän. En tiennyt tulijasta vaan pakokauhu valtasi minut. En olisi voinut selittää, mitä tein sisällä. Kuvittelin nopeasti itseni selittävän: ”öö mä vaan tulin ettimään sitä tyttöö jonka nimee mä en tiiä.” Näin myyjän tiskin alla olevat kaapit, katsoin hiljaa mahtuisiko sinne yksi minun kokoinen ihminen. Kaapeissa oli liukuovet ja hyllyjä ei oltu vielä ainakaan asennettu. Hivuttauduin sisälle ja vedin oven kiinni. Kuulin, kuinka takahuoneeseen tullut henkilö pesi käsiään. Hakiessani hyvää asentoa potkaisin vahingossa ovea ja se sai henkilön tulemaan tiskille katsomaan äänen alkuperää. Onneksi juuri silloin tuli asiakas. Kuulin kuinka tämä mies tilasi makkaraperunat kaikilla mausteilla, molemmilla kastikkeilla, salaatilla ja grillimausteella. Kuulin tutun ystävällisen äänen: ”Tuleeko muuta?” Se oli hän.    Kyhnyttänyt jo varmaan yli puoli tuntia ja asiakkaita riitti. En malttanut enää vaan avasin hiljaa kaapin ja näin ruskeat sileät sääret. Kosketin hiljaa säärtä. Hän ei reagoinut mitenkään. Silitin hiljaa ja hellästi hänen sääriään. ”Yks nortti”, kuulin taustalta. Kuljetin kättäni yhä rohkeammin ylöspäin koskettaen hänen ihoaan etu- ja keskisormella. Kuljetin sormeni niin ylös, etten enää nähnyt mihin käteni kulki. Yritin mielikuvituksen avulla pysyvän ajan tasalla. Pian sormeni kohtasivat hänen pikkuhousunsa. Ne olivat hieman märät. Silitin hänen pikkuhousujaan, kunnes nainen lähti: ”Anteeks pieni hetki”, nainen selitti asiakkaille. Luulin, että hän menee soittamaan poliisit. Otin nopeasti käteni kaappiin ja laitoin oven kiinni. Kuulin, kuinka myyjä laski jakkaran maahan ja istahti. Jatkoin siihen mihin olin jäänyt sormeni pääsivät samoille paikoille mihin olivat jääneet: pikkuhousut olivat poissa. Silitin hänen lemmenpesäänsä ja kuulin, kuinka hänen lauseensa muuttuivat yhä absurdeimmaksi: ”mmmm tuleeko mmmmmmmuuuutahhhh?” ”Yks kärtsäri!” eräs työläinen huusi tiskiltä. ”Ne on mmmmm loppu” sanoi nainen rauhallisesti välttääkseen tuolista nousun. Olisin halunnut nähdä duunarin ilmeen. Annoin sormeni vaellella ja härnätä huulilla. ”Kolme askii punast malluu” eräs sanoi tiskiltä. Nuori nainen tähän huumassaan vastasi: ”mmmm kovempaa” Ja mies huusi ääntää korottaen... Tarina jatkuisi vielä pitkää, mutten viitsi kirjottaa, ellei lukijoita kiinnostanu tähän mennessä. Let me hear if you want some more!!!

Klikkaa ylös